Kävin synnyttämässä elokuun alussa. Nyt olen kahden siis kahden lapsen äiti.
Ennakkoon synnytys ei jännittänyt. Olin jo kerran kokenut, miten oma kehoni toimii. Epävarmuutta aiheuttavista asioista olin ottanut aiempaa paremmin selvää. Sellaisia olivat esimerkiksi toimiminen ponnistusvaiheessa ja välilihan leikkauksen välttäminen. Olin perehtynyt synnytyksen luonnolliseen kulkuun hyvin, ja hahmotin, millainen urakka eri vaiheineen olisi edessä. Kaiken varalta ympärilläni olisi sairaala ja hoitohenkilökunta.
Kun synnytys läheni ja koitti, ymmärsin jännittäväni. Jännitin sitä, että olen ensikertalainen uudelleensynnyttäjänä. Suurin toive ja pahin pelko oli se, että lapsi syntyisi erityisen nopeasti. Mitä siinä pelkäsin? En mitään järjellistä. Kai vain pelkäsin sitä, että lapsi yhtäkkiä humpsahtaa ulos. Lisäksi jännitin sitä, millainen kätilö tuekseni sattuu. Aslan synnytystä hoitanut kätilö ei ollut kovin synnyttäjälähtöinen.
Kesän mittaan olin kuullut varovaisia huhuja siitä, että synnyttäjien palaute Lapin keskussairaalasta on muuttunut parin vuoden aikana parempaan. Tämänkesäisen synnytyksen jälkeen voin todeta, että siltä minustakin tuntuu. Minulle sattui sekä aamuvuoroon että iltavuoroon mukavat kätilöt, jotka olivat valmiita toimimaan synnyttäjälähtöisesti. Se oli tärkeää, koska olin itse valmistautunut synnyttäjäksi enkä potilaaksi.
Aamuvuoron kätilö kai jopa ilahtui suhtautumisestani. Hän sanoi, että usein synnyttäjä vain toivoo, että saisi kaiken mahdollisen hoidon ja avun heti. Myös iltavuoron kätilö suhtautui luomutoiveeseeni ymmärtäväisesti, vaikkei ehkä ollut vakuuttunut siitä, että joku haluaa kokea kaiken sen kivun ja tuskan. Kahden synnytyksen perusteella kuulun niihin, joiden synnytys etenee rentoutumisesta huolimatta hitaasti ja erittäin kivuliaasti.
Valmistautuminen, kipu ja tuska kannatti. Säästyin kummemmilta vaurioilta, ja koko ajan olen saanut kuulla, että en näytä yhtään siltä, että olisin synnyttänyt eilen / pari päivää sitten / viime viikolla. Se on, kuulkaa, suuri ilo olla hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen.
---
PS. Minulla ei ole senkummempia tietämyksiä luomusynnytyksestä tai aktiivisesta synnytyksestä, joten en niistä yksityiskohtaisesti kirjoittele. Itse olen valmistautunut synnytyksiin äitiysjoogassa, vertaiskeskusteluilla luomusynnyttäjäystävieni kanssa ja tutustumalla Bebesinfon synnytysmateriaaliin.
