Vaihe 1: Päiväunet pitemmiksi

Tällaista se oli

Aslasta kehittyi hissukseen eli 5 - 6 kuukauden iässä toivoton nukkuja. Päivällä hän nukkui huonoimmillaan 2 x 25 minuuttia ja yöllä heräili pahimmillaan 20 minuutin välein. Päivisin hän kitisi - myöhemmin syykin varmistui: hän oli liian väsynyt.

Kannatan lapsentahtista vauvanhoitoa ja vastustan turhaa itkettämistä. Lapsen pitää voida luottaa koko ajan siihen, että vanhempi on saatavilla ja tarvittaessa apuna. Sitten hän voi nukkuakin luottavaisin mielin eikä hänellä ole aina herätessään tarvetta varmistaa huutamalla, että joku huolehtii.

Miksi aloitin päiväunista?

Ystäväni (hänellä on Aslan ikäinen Iisko-vauva) suosittelemana luin Pehmeä matka höyhensaarille -kirjaa. Kehoituksena oli aloittaa uniongelmien korjaaminen päiväunista, jos on tarvetta. Useimmilla vauvoilla hyvät päiväunet auttavat hyviin yöuniin ja päinvastoin. Yleensähän ajatellaan, että onpahan yöllä väsynyt, jos nukkuu päivällä huonosti. Oikeasti siinä käy niin, että vauva on yliväsynyt ja levoton. Voi myös olla, että sama ongelma vaivaa sekä yö- että päiväunia. Jos sen ratkaiseen päivällä, myös yöt voivat parantua.

Minusta riittävien unien takaaminen on vanhemmalle paitsi mukavuus- myös vastuukysymys. Lapsihan tarvitsee lepoa ja unta kasvaakseen, kehittyäkseen ja oppiakseen.

Yhden unen pitäisi (Pantleyn mukaan) kestää vähintään tunnin ja päiväunta pitäisi Aslan ikäisellä olla 2,5 - 4 tuntia. Meillä se ei täyttynyt lähimainkaan. Joillekin vauvoille riittää vähempikin uni, mutta päätin tarkistaa asian Aslan osalta. Tartuin Pantleyn ohjeeseen ja yritin pidentää päiväunia "keinolla millä hyvänsä".

Asla nukkui päiväunensa missä sattui: vaunuissa, pinnasängyssä, kantoliinassa, autossa, vanhempien sängyssä ja sylissä. Hän oli tottunut siihen, että aina kun hän herää, hänet nostetaan pois. Tietenkin ajattelimme hänen nukkuneen tarpeeksi, koska hän ei rauhoittunut uudestaan nukkumaan esim. vaunuja heijaamalla. Hiljalleen uniaika sitten oli lyhentynyt niin, että hän heräsi melkein aina puolen tunnin jälkeen - jopa liikkuvissa vaunuissa. Toinen ongelma Aslan näkökulmasta oli varmasti se, että liikuimme paljon. Kävimme kaupungilla, kylästelemässä ja matkoilla. Hän heräsi usein eri paikassa kuin missä oli nukahtanut. Se ehkä tahdisti hänet siihen, että kun herää, on edessä jotain uutta ja mielenkiintoista.

Näin homma käytti

Vauvojen uniongelmat liittyvät Pantelyn mukaan uniassosiaatioon. Eli vauva tottuu nukahtamaan jollakin tavalla / joillakin tavoilla (esim. vain imetykseen). Vaikka vanhemmasta tuntuu, että vauva nukkuu tunteja putkeen, oikeasti hän havahtuu välillä hereille tai lähes hereille. Uniongelmaisilla ei ole kykyä nukahtaa itsekseen uudestaan. Meidän vauvamme oli tottunut siihen, että kun silmät aukeavat, on aika nousta ylös. Minun piti siis saada Asla nukkumaan pitempiä päiväunia keinolla millä hyvänsä. Pantleyn mukaan se riittää joillakin vauvoilla saamaan yönkin kohdalleen.

Pantleyn ohje kuuluu niin, että kun lapsi herää "kesken" unien, hänet pitää nukuttaa uudestaan millä tahansa konstilla. Pantley neuvoo menemään kytikselle, silloin kun lapsi oletettavasti havahtuu hereille. Näin hänet saadaan jatkamaan uniaan mahdollisimman pian. Ja siitä hänen pitäisi sitten parissa viikossa oppia nukkumaan pitempiä jaksoja itsekseen.

Asla nukahti päiväunille helpoiten liikkuvissa vaunuissa ja imetettäessä, joten otin ne ainoiksi päiväunikeinoiksi. Herkästi ajatellaan, että niin ei ainakaan kannata tehdä, sillä vauva tottuu siihen. Pantleyn neuvot heräilevän vauvan kanssa perustuvat siihen, että vauvalla on jokin "huono" uniassosiaatio (esim. imetys tai tutti). Hän neuvoo, miten niitä puretaan. Minä päätin edetä niin, että ensin luon selkeät uniassosiaatiot, jotta vauva oppisi ylipäätään nukkumaan pidempään ja nukahtamaan uudestaan. Myöhemmässä vaiheessa sitten purkaisin assosiaatiot.

Niinpä sitten päivät pitkät pukkasin vaunuja. Kun laitoin Aslan vaunuun, laitoin vielä univarmistimen päälle eli tutin suuhun. Usein otin sen pois, kun hän nukahti. Kun hän heräsi, laitoin tutin takaisin ja jatkoin matkaa. Aikaisemmin hän ei ollut nukahtanut uudestaan edes liikkuviin vaunuihin, eikä hän harjoituksen alkuaikoinakaan jatkanut aina uniaan. Parhaimmillaan hän oli hereillä 45 minuuttia, kunnes nukahti uudestaan.

Joskus Alsa nukahti päiväunille sisälle kesken imetyksen. Tuolloinkin hän heräsi pian uudestaan. Pantleyn rohkaisemana menin aina imettämään hänet uudestaan uneen.

Ja tulosta syntyi!

Mitä Asla oppi ja miten? Ensin hän tottui siihen, että kun lähdetään vaunukävelylle, voi laittaa päiväunille. Sen jälkeen hän oppi myös nukahtamaan uudestaan, kun olosuhteet pysyivät samana. Jatkoin aina kävelyä niin kauan, kuin unta vain suinkin riitti. Ehkä jo viikon kuluttua hän ei enää heräillytkään puolen tunnin jälkeen, vaan nukkui unensa yhtäjaksoisesti. Mutta minun piti pitää lupaukseni ja kävellä koko ajan. Parhaimmillaan lenkki kesti kolmisen tuntia.

Sisällä imetysnukutusten kanssa kävi myös niin, että Aslan sisäinen kello tahdistui päiväuniin, ja hän nukkui pian sisälläkin jopa 2,5 tuntia putkeen. Olin ihmeissäni. En tiennyt, mihin olisin kaiken sen oman ajan käyttänyt!

Mitä minä opin? Kun päiväunet pitenivät, opin tietämään, paljonko Asla tarvitsee unta. Pantley oli oikeassa siinä, että 55 minuuttia päiväunia on liian vähän. Kokonaismääräksi vakiintui 2 - 3 tuntia. Hiljalleen myös rytmi vakiintui.

Minulla oli helpottunut olo, kun ei tarvinnut koko aikaa olla varpaillaan siitä, milloin lapsi pitäisi laittaa päiväunille tai milloin hän herää (ja mitä pitää ehtiä tehdä, ennen kuin hän herää). Asla oli myös paljon hyväntuulisempi kuin aikaisemmin.

Seuraava askel

Tämä ei vielä korjannut yöuniamme, mutta oli isoksi avuksi. Kerron myöhemmin, miten päiväunien parantaminen jatkui ja miten yöunien parantaminen jatkui.