Likinäköisyyden uhka

Minusta silmälasit eivät ole kovin kummoinen rajoite elämässä, mutta onnittelen silti heitä, jotka pärjäävät ilman.

Jo Aslan vauva-aikana mietin lapsen näön kehitystä. Päättelin, että jatkuva lähelle katselu ohjaa silmien kehitystä. Ajattelin, että näön kehittymisen kannalta olisi hyväksi olla paljon ulkona.

Uskoin teoriaani, mutta kovin syvälle en siihen paneutunut. Optikolta tosin kysäisin, että voisiko siinä olla perää. Hän totesi, että eipä noilla tunturien saamelaislla paljon likinäköongelmia ole ollut.

Kaivoksissa ihmisiä kiinnostaa raha

Olli Seppälä kirjoitti taannoin, muistaakseni viime keväänä, Kotimaassa, että Talvivaara pyrkii väkisin tämän ajan luonnonsuojelun symboliksi. Hän vertaa sitä Koijärveen.

Minusta Talvivaara on pikemminkin tämän ajan elinkeinopolitiikan symboli. Se on luonnonsuojelupoliitikkojen häpeä siitä, että he uskovat nykyajan suomalaisen teollisuuden olevan vihreää. Pakkohan Vihreiden on sellaiseen uskoa, onhan se ollut hallituspuolue ja pitkään.

Talvivaara on hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset vaihtavat puolta omien etujensa mukaan. Kaivosalueen ihmisistä tulee luonnonsuojelijoiden ystäviä, kun asia koskettaa omaa omaisuutta tai hyvinvointia.

Ihmisten karu puoli

Kolarissa tehdän kaivoksiin liittyvää yhteiskunnallista tutkimusta. Hanketta johtaa Metla. Jo tutkimuksen alkuvaiheessa raportoitiin, että ihmisten pääasialliset huolet ovat taloudellisia: Miten minun kiinteistöni arvon käy?

Jos kiinteistön arvo uhkaa laskea, sitä ei parane valitella ääneen. On parempi liittyä luonnonsuojelijoiden kylkeen; olla vähän hiljaa, mutta osoittaa tukensa heidän asialleen. Siinä sovelias kanava ilmaista tyytymättömyyttä.

Ranualta kuulin vastikään sellaisen näkemyksen, että Suhangon kaivoksiin liittyvissä kansalaiskokouksissa on vahva hiljainen enemmistö. Itse en ole Suhanko-kokouksissa käynyt, mutta en helppo uskoa, että äänekkäin joukko ei ole aina enemmistö.

Sivumennen sanoen minusta myös metsäkiistoissa on samaa tarinaa. Ympäristönsuojelujärjestöt ovat "joku joka on aina", ja sen puoleen voi sitten kääntyä omassa asiassa. Ympäristöjärjestöt puolestaan liittoutuvat asiakeskeisesti ihmisten kanssa riippumatta siitä, mitä arvoja ihmiset muutoin kannattavat. Se on toisaalta hienoa, vaikka siihen liittyykin oma pimeä puolensa.

Huomio vielä

Olen entistä enemmän tullut siihen käsitykseen, että Etelä-Suomi ei oikein ymmärrä Lappia. Erityyisesti tämä näkyy Vihreissä. En sano, että he ovat Lappia vastaan, mutta he eivät ymmärrä sitä, että täällä on oma kulttuurinsa, joka vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja tapoihin hoitaa asioita. Eteläläisen näkökulmasta on ilmeisesti aina yhtä yllättävää, miten sivistyneet ihmiset voivat osoittautua junteiksi. Minäkin.