Luksussynntyssali?

Mitä ihmeellisiä uutisia luen? Lapin Keskussairaalan synnytyssaleista tulee kuulemma luksuspaikkoja. LKS:han ei ole ollut mitenkään tunnettu luksuksestaan, mitä synnyttämiseen tulee.

- Tämä on sitten hyvin vanhanaikainen sairaala, varoitteli nuori mies. Hän oli töissä osastolla ja esittelemässä osastoja eräälle tulevalla synnyttäjälle. Taisi tehdä sen kuiskaten. Taisi olla muualta tullut, tuollainen oikein tietäjämies etelästä. Kertoo meille paremmasta synnytyssairaalasta. Joopa joo.

Minulla ei ole valittamista vanhoistakaan synnytyssaleista. Paitsi että nyt vain yhdessä neljästä salista on amme. Itse en kuullut suositeltavan ammetta. Synnyttäjät eivät tykkääkään siitä. Synnytysjakkarakaan ei kuulemma ole mistään kotoisin. Epämukava kuin mikä, sanoi kätilö, eikä aikonut kyyristellä sen alla lasta vastaanottamassa.

Itse kipuilin tutkimushuoneen suihkussa, ennen kuin käpyttelin synnytyssaliin. Kipusuihkusta olisi ollut apua enemmän, jos siellä olisi ollut kivuliaalle synnyttäjälle sopiva tuoli. Suihkun ainoa kaluste oli mikä lie rautainen pianojakkara, kierteet ja kaikki, mutta ei mitään, mihin nojata. Etsin asentoni suihkun lattialta, sieltä ahtaasta nurkasta. Ja tietenkin suihkuverho kääriytyi ympärilleni. Ihanaa oli kuitenkin, että sain olla suihkussa niin kauan kuin halusin.

Nyt tehtävä uudistus kuulostaa hyvältä. Synnytyssalit ja osastot ovat samassa kerroksessa. Synnytyshetkeä voisi odotella osastolla. Isille tulee oma tila odotteluun ynnä muuhun, samoin osaston taukotila remontoidaan. Luksusta ovat muun muassa synnytyssalien tähtitaivasmainen led-valaistus. Rentoutumista varten tulee ammehuone. En tiedä, onko ammeita jatkossakin vain yksi.

Saapa nähdä, muuttuvatko synnytyskäytännöt, kun ympärillä on nykyaikaiset tilat. Puoli-istuva asento, sukista kiinni, työntö ja välilihan leikkaus. Niin on aina ja aamen?

Vieläkö lastenhoitohuone pysyy?

Hurjimmalta muutokselta kuulostaa, että synnyttänäiden osaston lastenhoitohuone otetaan muuhun käyttöön. Siis LKS:ssahan on vielä sellainen muinaisjäänne kuin lastenhoitohuone. Sinne meidänkin Asla kiikutettiin viereltäni sen enempiä selittämättä. Lähetin miehen perään katsomaan, minne menevät. Tuli kohta tyhjin käsin takaisin. Ei ollut löytänyt paikkaa. Kaveri kertoi esikoisen synnyttyään haahuilleensa osaston käytävillä neuvottomana, kun ei tiennyt, missä lapsi on. Minusta on aivan käsittämätöntä, että äideille ei kerrota, minne heidän lapsensa viedään ja mitä niille tehdään.

Huonekaverini (2 kpl) odottivat turhaan omaa lastaan ensimmäisen päivän imetysateroille. Toinen tappoi aikaansa puhumalla puhelimessa ja kertomalla, että ei vain lasta näy. Viimein tullut hoitaja selitti, että oli ollut koko aamun niin kiire, ettei ollut ehtinyt tuoda. Maito oli annettu pullosta. Toiselle olivat parin tunnin ikäistä lasta tuomassa, mutta äiti nukkui. Eivät herättäneet. Pikkuisen oli tuore äiti herättyään ihmeissään tuon kuultuaan.

Kai hoitajilla on kaunis ajatus antaa äidin levätä. Vierihoitoa ei varmaankaan vastusteta, mutta vanha toimintakulttuuri on lujassa. Ystäväni Tiina oli ilmoittanut, että lapsi, vieläpä esikoinen, pysyy hänen vieressään. Se sopi henkilökunnalle. Minulla oli oma tahtoni täysimetyksen suhteen, eikä sekään ollut osastolla ongelma, vaikka hieman sain kuulla napinaa. Synnytyssalin "älä anna pulloa" -pyynnöstä suivaantunut kätilö on sitten asia erikseen.

Äiti saa tahtoa, mutta tahtomiset pitää tietää itse. Ja ne pitää miettiä etukäteen, kun ei siinä synnytshöyryissä kaikilla pää toimi. On tavallaan selviö, että ainakin ensimmäisen yön lapsi nukkuu lastenhoitohuoneessa, ja nähdäkseni kaikkia lapsia ruokittiin myös pullosta. Nyt osaston huoneet remontoidaan kuitenkin vierihoitoa tukeviksi. Sitä en tiedä, poistetaanko lastenhoitohuone kokonaan.

Ruskovillan tuotteeet

Olen käyttänyt Ruskovillaa jo ennen Aslan syntymää, mutta Aslalle olen erityisesti hankkinut Ruskovillan tuotteita. Itsekin kyllä mietin, että miksi enää muita alusvaatteita edes käyttäisin. Niin hyviä ne ovat.

Yksi suosikkini on ollut villateddyalusta. Se oli mahtava oloalusta, kun ei haitannut, vaikka vauva pissasi siihen. Villahan puhdistuu tuulettumalla. Yleensä tuuletin sen öisin, ja aamulla otin taas käyttöön. Siinä pikku Aslan oli hyvä, lämmin ja mukava maata ilkosillaan. Myöhemmin se on toiminut muun muassa sohvalla istuma-alustana kuivaksiopetteluvaiheessa, vaunuissa lämmikkeenä ja nyt lisäpeittona, kun emme ole vielä uutta täkkiä saaneet hankittua. Vauvalla se voi olla sekä peittona että sijauspatjana ilman puuvillaisia lakanoita. Näin iholle tuleva kangas on lämpimämpi.

Myös Ruskovillan lampaantalja on hyvä. Se ajaa oikeastaan saman asian hoitoalustan kanssa, mutta halusin molemmat, koska talja oli pysyvästi vaunuissa. Taljanhan voi pestä koneessa. Halpistaljoihin ero on siinä, että talja on merinolampaasta.

Vaippoina on ollut Ruskovillan harsoja. Osa kehuu niitä, mutta itse en ole huomannut, että ne olisivat mitenkään erityisen ylivetoja. Toki ne ovat jämäkämpiä, paksumpia ja paremmin muotonsa pitäviä kuin monet muut harsot.

Aslalla on ollut koko ajan villaisia ja silkkisiä Ruskovillan vaatteita. Ne ovat siis tavallisia alusvaatteita. Moni myy netissä käyttämättömiä villabodyja, kun ovat mieluummin käyttäneet villahaalaria. Käyttäjä on siis ajatellu bodyn perinteiseksi "villavaatteeksi", jota käytetään ulkoillessa. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin tavallisina vaatteina ihoa vasten. Ja niitähän voi käyttää kesälläkin.

Sotkuissa, esimerkiksi ruokaillessa, villavaatteet ovat hyviä, koska ne hylkivät likaa. Ne siis eivät oikein likaannu, koska ruokatahrat voi pyyhkiä pois. Väriä tahroista tietysti jää, mutta muuten vaatteet pysyvät "puhtaina". Vaikka lapsi opetteli itse syömään, sama paita saattoi olla käytössä monta päivää. Yksi ekologisuustekijä onkin, että pesuvälit ovat pitkät.

Aslalla on ollut atooppista ihoa. Poskiin ihottuma on jäänyt toistaiseksi, mutta käsivarsissa ja jaloissa ollut ihottuma heitti vaivaamasta, kun hankin pääasialliseen käyttöön silkkisiä ja merinovillaisia alusvaatteita ja aloin käyttää MiniRiskiä ja pesupähkinöitä pääasiallisina pesuaineina. Lisäksi käytän jatkuvasti pesukoneen lisähuuhtelua.

Villaisista vaippahousuista suosikkini ovat pitkälahkeiset, koska ne toimivat samalla pitkinä housuina. Vaippavaiheen jälkeen olemme käyttäneet niitä alushousuina. Ne pysyvät jalassa, kun päällä on toiset housut. Pissavahingot eivät niissä haittaa, koska ne eivät päästä kaikkea pissaa läpi ja niitä ei tarvitse pestä kovin usein, vaikka vahinkoja sattuisikin.

Aslalla on silkkinen kypärämyssy. Se on ohut, pehmeä ja lämmin. Villainenkin varmaan olisi ihan hyvä. Puuvillaiseen verrattuna näiden etu on se, että puuvilla on kylmä märkänä. Myssythän yleensä siitä, että lapsi kuolaa tai imee lakkia.

Ruskovillan vaatteiden, varsinkin valkoisten, kanssa täytyy hyväksyä, että niihin jää tahroja, koska pesuaineet ovat mietoja. Mutta minusta alusvaatteiden tahrat eivät häiritse. Paljon tärkeämpää on vaatteiden ekologisuus, eettisyys, kotimaisuus, puhtaus ja terveellisyys.

Vieläkin kestovaippoja?

Ai, teillä on vielä kestovaipat? kysyi Sanna-ystäväni, kun kävin hänen luonaan kylässä. Olin vähän hämmentynyt. En ollut koskaan edes miettinyt niistä luopumista.

Kestovaippainto olisi varmasti laantunut, jos olisin joutunut siivoamaan ison vauvan kakkoja vaipoista. Mutta onneksi ei ole tarvinnut, kun Asla alkoi käyttää ahkerasti pottaa noin kahdeksankuisena. Tämän ja viiden eri muun lapsen vuoksi olen toistaiseksi hyvin vakuuttunut siitä, että tuloksekkainta on aloittaa pottaharjoittelu silloin, kun lapsi osaa istua. Tuttavapiirin viisi erilaista perhettä ovat minusta jo aika pätevä näyttö.

Nyt käytämme kertakäyttö- ja kestovaippoja yhtä paljon. Molempia yhden vuorokaudessa. Odotan, että yövaipaksikin riittäisi kestovaippa. Välillä olen sitä kokeillut, mutta huonosti kävi. Sänky oli märkä ja Aslan iho kärsi. Vaipan pitäisi kai olla kymmenen senttiä paksu, että se riittäisi. Päivän ainoa kestovaippa on käytössä päiväunilla. - Joskus toki muulloinkin, jos ollaan esimerkiksi pitkällä kauppareissulla. Päiväunivaippakin on joskus kuiva.

Olen alkanut vähän kestovaippakriitikoksi. En missään nimessä vastusta kestovaippoja, mutta haluaisin, että puhuttaisiin enemmän myös vaipattomuudesta. Sen ei tarvitse olla totaalista, vaan vaippoja voi käyttää vähemmän. Vaipattomuus on kaikkein luontoystävällisintä.

Ihana ystäväni Riika onkin muuten toteuttanut vaipattomuutta paljon - tosin aivan eri lailla kuin itse sitä tarkoitan. Hän kertoi siivoilevansa konttailevan vauvansa pissoja sieltä täältä. Hauska juttu, eikä ainakaan yhtään vaippoja huonompi ratkaisu lapsen kannalta. Näkeepähän lapsi tuloksenkin.

Ilman poota?

Nyt olen keksinyt uuden villityksen. Luin vasta lehdestä no poo -ilmiöstä, mistä en, ihme kyllä, ollut kuullut aikaisemmin. Sehän on shampooton elämä.

Pikkuisen etsiskelin asiasta tietoa. Vaikuttaa siltä, että ei kovin kummoisesta harrastuksesta ole kysymys. Mutta jos haluaa pitäytyä kuitenkin nykyaikaisessa hiuskauneudessa kiinni, niin joutuu näkemään vaivaa. Eri asiahan on sitten, jos pitää vain lyhyttä tukkaa tai esimerkiksi aina lettiä. Tai jos suostuu kuljeksimaan vähän karheammassa kuontalossa.

Mies oli lukenut saman lehtijutun. "Just joo." Kun kerroin kiinnostuneeni, hän kauhistui. Totesi, että alkaa mennä vähän liikaa hihhulihommiksi. Joka tapauksessa ajattelin nyt ottaa asiasta vähän selvää ja sitten ehkä siirtyä kokeilujaksolle. Katsotaan sitten, onnistuuko se vai ei.

Jaa että miksi? En (ainakaan vielä) usko shampoiden myrkyllisyyteen tai muuhun tyypilliseen no poo -juttuun. Olen jo vuosia miettinyt, onko shampoo juurikin tarpeen. Tutkija Tuula Tuisku Oulun yliopistossa kertoi ajastaan nenetsien parissa. Me opiskelijat kyselimme puhtaudesta. Hän kertoi pesytymisestä ja totesi, että kun elämään tottui, olo ei ollut likainen. Hän kertoi, miten nenetsit peseytyivät (saunoivat) ja huolehtivat puhtaudestaan. Puhtauskäsityksen lisäksi muutoksessa oli varmasti hänen oma elimistönsä.

Ja mitä oli aika ennen shampoota? Samaa olen kysynyt muistakin asioista. Elettiinkö joskus ilman kertakäyttövaippoja? Entä kosteusvoiteita? Entä pyykkipulveria? Entä vitamiinivalmisteita? Entä pikku purkeissa myytävää hapanta jugurttia? Entä ilman samoihin pikku pulloihin pakattuja vihannespuristeita? Mihin kaikkeen meidät onkaan totutettu.

Vaikken tiennyt no poo -ilmiöstä tai siitä, miten siirtyminen shampootomaan elämään olisi mahdollista, aloitin oman kokeen. Asla on elänyt ilman shampoita ja pesuaineita. Veden lisäksi puhdistukseen on käytetty rasvaa. Minusta on mielenkiintoista nähdä, alkaako hänen kehonsa jossain vaiheessa vaatia pesuaineita vai onko niiden käyttö lähinnä tottumiskysymys?