Työntekijä - itsensä työllistäjä - yrittäjä

Työelämäkäsityksemme tuulettuvat toivottavasti pian. Oikein ristivedolla.

Oma ammattiliittoni Journalistiliitto haluaa parantaa itsensä työllistäjien asemaa. Itsensätyöllistäjä ymmärretään nykyisin freelanceriksi eli työntekijäksi, joka tekee töitä useille toimeksiantajille. Itsensätyöllistäjä on jotain työntekijän ja yrittäjän väliltä. Ja kun on jotain väliltä, on väliinputoaja.

Minusta itsensätyöllistäminen on tulevaisuuden työmuoto. Vakituinen tai pitkä määräaikainen työsuhde kuulukoon jatkossakin työhön, johon tarvitaan tekijää jatkuvasti. Niin sanottua silpputyöongelmaa kuitenkin auttaisi, jos useille eri työnantajille työskenteleminen tehtäisiin helpommaksi esimerkiksi verokortti- ja päivärahakäytäntöjä uudistamalla. Ihmisen kannalta olennaisinta ei ole päivittäinen tulo, kuten se päivärahojen laskennassa nähdään, vaan kuukausitulo.

Itsensä työllistäviä on perinteisesti ollut luovilla aloilla, kuten juuri toimittajissa, mutta määrä kasvaa jatkuvasti muillakin aloilla. Ja kasvaisi aivan varmasti reilumminkin, jos useille toimeksiantajille työskenteleminen olisi nykyistä helpompaa.

Journalistiliiton mukaan itsensä työllistäjät katsotaan yrittäjiksi, vaikka heidän ansiotasonsa on jäänyt matalammaksi kuin työntekijöillä. Ammattiliitto ei voi palkkiotasossa auttaa, sillä kartellisäännösten vuoksi freelancereiden palkkioiden yhteinen edunvalvonta on mahdotonta.

Voi höpöys. Millaisen kartellin kymmenen yksittäistä toimittajaa onnistuu tekemään isoa mediayhtiötä vastaan? Ei minkäänlaista. Mutta olisipa hauskaa, jos iso mediatalo voitaisiin tuomita monopoliaseman väärinkäytöstä työnantajana.*

---

* Isot lehtitalot ovat ottaneet Suomessakin tavaksi sanella freelancer-sopimusten ehdot toteamalla, että ota tai jätä. Freelancer luovuttaa juttujen ja kuvien oikeudet niin, että lehtitalo saa käyttää niitä jatkossakin ja jopa myydä niitä. Vastuut saattavat kuitenkin jääädä alkuperäiselle tekijälle.