Aluksi rautakaupassa asioiminen oli hankalaa, kun perinnemaaleina myytiin vaikka mitä muoveja sisältäviä värejä. Mutta kun tietää tarkasti, mitä haluaa, osaa tilata oikeita tarvikkeita. (haastateltavana Katja Rinkinen; Avotakka 2/2011)Kaksi vuotta pitkä omakotitalohistoriamme on ollut pientä pintaremonttia. Kaikki kävisi aivan toisin, jos voisimme purkaa huoletta ja heittää purkukamppeet roskiin. Vaan ei se käy. Kaikki käyttökelpoinen pitää säästää, mutta lopputuloksen on oltava harmoninen ja sopiva.
Sekin olisi helppoa, jos voisi mennä kauppaan ja ostaa sitä, mitä myyjä neuvoo. Mutta kun myyjillä on usein hyvin erilaiset käsitykset ympäristöystävällisyydestä kuin minulla.
Talkoolaisena
Ostaessani yritän ajatella tuotteen elinkaarta. Tämän talon vanhat tapetit olen yrittänyt kierrättää askartelu- ja suojamateriaaleiksi, mutta silput on pitänyt panna roskiin, koska niissä oli paljon muovia. Uusiksi tapeteiksi olen yrittänyt löytää paperisia tai muuten vähämuovisia malleja, jotta ne voisi lopulta vaikkapa polttaa.
Paperitapettien, Uulan maalien ja puisten listojen löytäminen on työlästä, sillä ne ovat usein tilaustavaraa. Lisäksi myyjät ovat isojen tehtaiden kouluttamia. Esimerkiksi viimeksi Kodin Terran myyjä ei lainkaan innostunut Uulan maaleista, koska hän ei tiennyt niistä mitään. Minun piti perustella valintani, jotta hän saattoi luottaa siihen, ettei myy meille sopimatonta tuotetta.
Tilaustavaran odottelu syö miestä. Eikä ole harvinaista, että tietämätön myyjä tilaa väärän tuotteen. Hammasta purren sen kestän, koska ajattelen tekeväni tärkeää työtä. Mielessäni symppaan pientä maalitehdasta, jolla ei ole mahdollisuutta panostaa suuresti markkinointiin. Talkoilen.
