Vaihe 2: Kaikki voimat iltanukutukseen

Tällaista se oli

Syntymästään lähtien Asla nukkui öisin (toki heräili syömään), mutta illalla nukahtaminen oli ongelma. Emme aluksi ymmärtäneet, mistä on kyse, kun hän huusi muutamia tunteja iltaisin.

Kun Asla oli parikuinen, huomasimme kapalon auttavan: hän rauhoittui ja nukahti. Hän siis huusi väsymystään, mutta ei osannut nukahtaa, ei edes rinnalle. Imetysrauhoitteluissa ajauduimme pikemmin ylisyöttökierteeseen, kun varmistelin, ettei ainakaan nälkäänsä huuda. Kapalointiin, hyssyttelyyn ja nukahtamiseen loppui jatkossa moni huuto (se oli siis huutoa, ei itkua tai kitinää). Kapalointi myös auttoi toiseen nukahtamisongelmaan, nimittäin säpsähdysrefleksiin. Se vaivasi aina nukahtamishetkellä.

Iltanukutuksen idea

Ajan myötä yöt kävivät risaisiksi. Unikoulumme alkoi päiväunien pidentämisestä. Se rauhoitti kyllä lasta muuten, mutta ei pelastanut öitämme. Koska öiset uniongelmat johtuvat heräilystä ja uudelleennukahtamisen vaikeudesta, on aluksi syytä keskittää voimat iltanukutukseen. Pantleyn mukaan kaikki lapset heräilevät tai ainakin melkein heräilevät öisin. Olisi ihanteellista, että he osaisivat nukahtaa uudestaan itsekseen.

Emme tehneet Pantleyn ohjeiden mukaista uniohjelmaa vielä tässä vaiheessa, koska halusin lähteä ratkomaan asiaa ongelma kerrallaan. Ajattelin, että ehkä jollain askelmalla tärppää. Päiväunien parantaminen ei riittänyt, joten otimme uuden askeleen.

Lapsen on helpointa nukahtaa uudelleen, jos öinen tilanne on samanlainen kuin illalla. Kaikissa unikoulumalleissa käsittääkseni tähdätään siihen, että lapsi nukahtaisi illalla siihen ympäristöön, missä hänen on määrä nukkua koko yö. Meillä se tarkoittaa pinnasänkyä. Joitakin lapsia ei haittaa se, että heidät nukutetaan sylissä ja siirretään sitten pinnasänkyyn.

Periaate on helppo, mutta Aslaa ei niin vain saatukaan nukahtamaan pinnasänkyyn rauhallisena makuullaan. Hän nimittäin nousi kärppänä ylös, kun hänet sänkyyn laski. Hän vain leikki ja leikki ja oli lopulta niin väsynyt, että itki.

Erilaisia unikouluohjeita on paljon. Anna Wahlgrenin mallissa lapsi pidetään väkisin makuulla. Tassuttelussa makaavaa lasta rauhoitellaan käsillä ja huutava lapsi nostetaan syliin, mistä hänet rauhoittumisen jälkeen taas lasketaan sänkyyn.

Anna Wahlgrenin metodi ei sovi minun sydämeeni, enkä ole siihen juuri perehtynyt. Tassuttelusta voin sanoa muutaman sanan. Se ilmeisesti sopii monille lapsille, ja hoito onnistuu usein kotiunikoulunakin. Suurimmalta osin se on kai vanhempien tsemppausta.

Tiedän kuitenkin monia, joita tassuttelu ei auta. Lapsi ei kerta kaikkiaan viihdy makuulla tai ei rauhoitu tassutteluun. Asla ei rauhoittunut sylissä. Hänet sai rauhoiteltua esimerkiksi jumppapallon päällä pomputtaen, mihin hän sitten nukahtikin. Kun hänet yritti laskea sänkyyn, hän huusi, muttei herännyt. Jumissa siinä oltiin.

Hyvää nukahtamishetkeä odotellessa

Tassuttelu on vain yksi nukutuskeino. Tärkeää on ymmärtää sen taustalla oleva periaate. Keinot kehittelee jokainen itse oman vauvansa mukaan. Keinona voi olla vaikka imetys, kunhan siitä pyritään asteittain pois.

Ensin vakiinnutimme iltarutiinit. Sovimme, että iltaan kuuluvat iltapala, hampaiden pesu, vaipan ja yöpuvun vaihto hämärässä makuuhuoneessa, kirjan lukua tai muuta läheisyyttä ja imetys. Rutiinien ei minusta tarvitse olla pitkiä, mutta niiden tehtävänä on kertoa vauvalle, että yö lähenee. Lapsen odotetaan oppivan toimintamalli, ettei nukahtamishetki tule hänelle yllättäen kesken leikkien. Joillakin kuulemma vauva oppii iltaisin nukahtamaan hyvin jo rutiinien avulla.

Päämääränä oli myös etsiä ja vakiinnuttaa nukkumaanmenoaika. Me emme halunneet päättää sitä itse, vaan yritimme etsiä sen tarkkailemalla vauvan väsymystilaa, nukahtamisherkkyyttä ja yön kulkua. Tämä oli meillä nukutushommassa kaikkein hankalinta, mutta nukkumaanmenoajan arviointi helpottui, kun päiväuniin muodostui päiväuniprojektin ansiosta selkeä rytmi.

Kinkkisempää oli ratkoa, miten varsinainen nukutus käyttää. Aloimme kokeilla erilaisia keinoja. Tavoitteena ei ollut pikainen onni ja autuus, vaan rauhallinen eteneminen Aslan tahdissa, asia kerrallaan. Aluksi tavoitteena oli, että tuttikin riittäisi aikaisempaa enemmän yörauhoittelijaksi jatkuvan imettämisen sijaan.

Aikaisemmin imetin Aslan makuullaan sängyssämme, mihin hän nukahti ja mistä hänet nostettiin omaan sänkyynsä. Aloin imettää istuen, minkä päätteeksi laskin hänet sänkyynsä. Monesti kävi niin, että hän ei nukahtanut syliin, mutta nukahti heti, kun olin hänet laskenut. Iltanukahtaminen kutakuinkin vakiintui, mutta yöllä heräiltiin yhä tiheään ja rauhoittelu oli vaikeaa.

Ensimmäinen tavoite oli saavutettu, kun Asla nukahti kutakuinkin samalla tapaa joka ilta. Siitä saattoi siirtyä eteenpäin. Seuraavaksi päätimme purkaa nukahtamisen ja imetyksen välistä suhdetta. Toiveissa oli, että Asla hyväksyisi useammin yörauhoittelijaksi tutin. Tiesin kyllä, että parasta olisi, jos mitään imemisassosiaatiota ei tarvitsisi. Mutta asia kerrallaan.

Aloin imettää Aslan aikaisemmin, ennen hampaidenpesua. Pesun jälkeen hänet laitettiin omaan sänkyynsä makuulle, mistä hän nousi vikkelästi ylös. Hän seisoi sängynlaitaa vasten meuhkaten. Poistuimme huoneesta ja kävimme aina laskemassa hänet makuulle ja laitoimme tutin suuhun. Joskus tuli itku tai huuto, ja silloin vauva rauhoiteltiin sylissä ja pallolla. Tämä oli rasittava ja työläs vaihe. "Miksei se jo nuku?". Lopulta Asla otti pääasialliseksi tavakseen nukahtaa pinnasänkyyn kyljelleen tutti suussa. Valitettavasti en enää muista, mikä vaikutus tällä oli yöhön. Yöt kuitenkin parantuivat siitä, mitä ne olivat pahimmillaan.

Ja jatkuu...

Iltanukahtaminen oli tutin vieroitusta vaille saatu ihanteelliseksi. Oikea nukahtamisaika oli vielä hakusessa. Seuraavia askeleita ovat sitten vaihtoehtoisten rauhoittelukeinojen etsiminen ja tutista vieroittaminen. Niistä kirjoitan taas myöhemmin.