Olisimmeko vain ihmisiä kaikki

Helsingin tuomiokirkkoseurakunta järjesti joulun alla joulusiunauksen "kaikenlaisille ja -kokoisille perheille". Kotimaassa tilaisuus uutisoitiin sateenkaariperheiden joulusiunauksena.

Ah ja voi. Laulaja-säveltäjä Petri Laaksonen oli tehnyt sateenkaariperheiden siunauksesta aloitteen, kun kerran lemmikeilläkin on oma siunaustapahtumansa joulun alla.

On ilmeisen vaikea löytää tasapainoa siinä, miten paljon seurakunnat järjestetävät kohdennettua toimintaa. Alkaisiko tässä itsekin odottelemaan, että järjestettäisiin oma jumalanpalvelus ruskeahiuksisille.

Kunpa kaikki voisivat tuntea olevansa tervetulleita kirkkoon, varsinkin pyhäpäivän messuun. Ja vaikka - kunpa kaikki olisivat tervetulleita kohdennettuihin tilaisuuksiin, vaikka eivät aivan kohderyhmää tuntisi olevankaan.

Potkupyörällä

Potkupyörä oli kyllä huippuostos!

Asla (2 v 4 kk) sai ensipyöräkseen potkupyörän. Se oli huippuostos ja toi paljon iloa kesäämme.

Polkupyöräilyssähän olennaista on tasapaino. Apurattaat ohjaavat ajamaan väärin, jos tavoitteena on oppia pyöräilemään. On nurinkurista, että lapsi opetetaan istumaan pyörän päällä selkä suorassa ja ohjaamaan tankoa kääntämällä.

Potkupyörällä tasapaino löytyy nopeasti. Samalla lapsi oppii ohjaamaan pyörää kallistamalla. Monen lapsen pyörästä on kuulemma poistettu polkimet tilapäisesti, jos apurattaitta ajo ei ole alkanut luonnistua. Se vakuutti minut potkupyörästä.

Asla oppi ajamaan hyvin noin viikossa. Apurataspyörään tai kolmipyörään verrattuna potkupyörä on näppärä kampe, koska lapsi pääsee liikkumaan itsenäisesti. Muutaman viikon harjoittelun jälkeen meillä isä ja poika kävivät parin kilometrin mittaisen kauppareissun kumpainenkin omalla pyörällään.

Islabikes Rothan

Meille hankittiin Islabikesin Rothan, koska se oli teknisesti paras. Testasimme täkäläisten kauppojen potkupyöriä, mutta ne olivat Aslalle liian suuria. Lisäksi miehen mukaan ne olivat liian jäykkiä ja raskaita. Kevyttä Rothania pieni lapsi jaksaa nostaa ja liikutella. Sekin on kätevää, että jaksan kantaa tarvittaessa sekä lasta että pyörää.

Ensi kesänä on varmaan aika opetella polkemaan.

Alkeellista kirjankorjausta

Suosituimmat pahvikirjat menevät lopulta rikki. (Paitsi äitiyspakkauskirjat vaikuttavat poikkeuksellisen kestäviltä!)

Olen korjannut kirjoja alkeellisesti palloketjulla. Sivuihin on tehty reiät joko porakoneella (paksut kirjat) ja rei'ittimellä (yksittäiset sivut).

Reikiin olen pujottanut palloketjua. Se on siis sitä, missä esimerkiksi käsienpesualtaan tulppa roikkuu. Rautakaupasta sitä saa metritavarana. Lisäksi saa vasittuja liittimiä. Liitin kannattaa lopuksi puristaa kiinni pihdeillä.

Terveisin nimim. "Mitään käyttökelpoista en roskiin heitä"

Yllättävä purkka

Lapin Kansassa oli vastikään juttua purkasta. Kysymyksiin vastaili yleislääketieteen tohtori Jaakko Halonen.

Minkä ikäisenä purkan pureskelu on turvallista aloittaa.
- 4 - 5 -vuotias osaa jo syödä purkkaa nielaisematta sitä.

Ihmettelen. Kun kävimme Aslan kanssa 2-vuotistarkastuksessa hammashoitolassa, saimme suosituksen kokeilla purkkaa. Siihen asti olin olettanut, että purkan aika on vasta hamassa tulevaisuudessa. Hammashoitajan mukaan jo moni 1-vuotias osaa homman.

Päätin aloittaa harjoittelun heti, siten että lapsi puree purkkaa hetken ja antaa sen sitten hetkeksi pois. Se oli turhaa, kun homma onnistui heti.

Ja lopuksi pieni vitsi*

Lapsen luonnollisen kasvun tukeminen on minulle tärkeää. Selvittelin kerran, miksi nykyaikana tarvitaan paljon oikomis- ja repimishoitoja. Yksi tekijä on pehmeä ruoka. Lasten leuat eivät kasva niin paljon kuin olisi mahdollista, koska ne eivät joudu töihin.

Tässäkin asiassa ajattelin, että asia ei saa jäädä minusta kiinni. Rintaruokinnan jälkeen siirryimme Aslan kanssa (pääasiallisesti) lapsentahtiseen sormiruokailuun. Tulokset eivät ole tilastollisesti kovin vakuuttavia, sillä hammashoitaja oikein ihmetteli, että harvoin 2-vuotiaalla on hampaat noin ahtaasti...

---

*) Lapin Kansan Norjan-kirjeenvaihtajan vakiolause