Tolkun tyttö Kyllönen

Liikenneministeri Merja Kyllönen on kovasti ollut närkästynyt tytöttelystä. Sitä vissiin tulvii sähköpostiin paljon ja nimettömänä.

"Ehkä minun ja ministerikollega Krista Kiurun ei-niin-hernekeppimäinen olemus on ärsyttänyt joitakin ihmisiä." (Jyty 4/2013)

Jos oikein muistan, Kyllönen nousi eduskuntaan mainosvideolla, jossa hän sauvakäveli. Taustalla kuului miehen ääni, joka totesi "sen" olevan "tolkun tyttö".

Jos muistan väärin, korjatkaa.

Lastensuojelulaki ei ole aselaki

Petteri Holma (Lapin Kansa) kirjoittaa taidolla siitä, miltä nyt tuntuu. Perinteisesti tunnepitoiset kolumnit ovat huonoja, mutta tässäpä ei ole niin käynyt.

Lastensuojelu oli viime syksyn puheenaihe. Poliitikot puhuivat viisaasti siitä, että jos laki suojelee sitä, joka laiminlyö lasta, lakia pitää muuttaa.

Kommentoijat ja otsikontekijät ovat sitten oikoneet ja lyhentäneet asiaa niin, että minkäänlaista väkivaltaa ei saa hyväksyä perheissä.

Luottamus on tärkeintä

Sanonpa kaksi näkökulmaa lisää. Lapsen hyvinvointi pitää taata, mutta kaikenlaisten tiukennuksien edessä meidän on kysyttävä, millaista on riittävän hyvä vanhemmuus.

Uskon, että monen asenne nousee ulkopuolisen tarkkailijan mielestä. Se, joka on kokenut heikkoutensa vanhempana, näkee keskustelussa toisenlaisen sävyn.

Lastensuojelulakia ei voida tiukentaa samoin kuin aselakia. Aselupien kanssa voi olla liian tiukka, mutta lastensuojelussa tulos voi olla huono. Uskaltaako ihminen, joka oikeasti tarvitsee tukea, tunnustaa heikkoutensa? Vai käykö niin, että se joka kätensä kohottaa, napataan. - Ja ne, jotka kituvat tuskansa alla, saavat olla kotona rauhassa.

Liian ankarat lait tuskin ovat ilo lastensuojelun työntekijöillekään. Minusta pitää olla iloinen siitä, että meillä on ihmisiä, jotka haluavat tehdä lastensuojelutyötä. Haluavat siitäkin huolimatta, että joutuvat salaamaan elämänsä ja tuntemaan pelkoa työssään. Ihailen rohkeutta, joka heitä kantaa lasten vuoksi.

Hänen tähtensä

Syksyllä juttelin ystäväni kanssa 8-vuotiaan helsinkiläistytön tapauksesta. Ystäväni ei jäänyt tytön oloja surkuttelemaan, vaan mietti, mitä hänen pitäisi tehdä.

Uskon, että hänen vastauksensa nousi siitä, että hän on itsekin kokenut heikkoutensa vanhempana. Ja hän on saanut apua.

Vastaus oli, että hän ajattelee enemmän ja enemmän sitä, että jonain päivänä heidän perheensä voisi olla tukiperhe.


Sillä lailla.

Alkuperä jättestor

Minkälainen on se Järvikylä, josta tulee koko maan salaatit?

Varmaan jo 1990-luvulla alettiin ruokapuolella kehua sillä, että ruoan kasvupaikka on jäljitettävissä. Nyt ruoan alkuperäbrändäys on kuulemma levinnyt jo maitopurkkeihinkin, joissa saattaa lukea maatilan nimi. Näin luin yhdestä Hesarin jutusta.

Minusta tuntuu, että mielikuva ja todellisuus menevät navetta- ja kanalamerkinnöissä ristiin. Kun puhutaan maatilasta, siinä on mullan ja heinän tuntua, siinä oikein kuluttajan hajunystyrät heräävät Prisman hyllyn ääressä. Ei niinkään tule mieleen, että jos tehtaan suuressa kattilassa hämmennetyt ruoat on jäljitettävissä tiloilla, tilojen on oltava melkoisen suuria.

Ruoan turvallisuuden kannaltahan jäljitettävyys on hyvä juttu, mutta sen tuoma mielikuva ruoan alkuperästä saattaa olla pikkuisen harhainen.

Jotkut eivät tätä kestä

Silloin, kun olen töissä, kirjoittelen uutisia. Se oli aika kauhaa silloin, kun työn alla oli perhesurma toisensa jälkeen. Alitajunnassani jännitin, milloin sellainen keikka sattuu omalle työvuorolleni.

Kaiken sen keskellä olin äiti, jolla on pienet lapset. Surmauutisten kylkeen tehtiin asiantuntijahaastatteluja siitä, miksi niin tapahtuu ja miten ulkopuolinen voisi puuttua tilanteeseen. Minä toivoin, että tehtäisiin sellainenkin asiantuntijahaastattelu, jossa kerrotaan, miten äiti tai isä voisi välttyä ikävältä teoltaan. Onneksi sellainen lopulta tehtiinkin.

Hurja ja hämmästynyt

Sen jälkeen, kun minusta tuli äiti, sain hämmästyä, miten hurjia tunteita voi lasten kanssa kokea. Uskon, että moni lastensa kimppuun käynyt ei olisi halunnut sitä tehdä. Mutta epätoivoinen ihminen on todellakin epätoivoinen.

Myöhemmin luin Monikkoperheet-lehdestä (1/2012) kaksosten äidin haastattelun, jossa hän pohti samaa asiaa.

Jenni kertoo, että oman äitiytensä myötä hän on alkanut kiinnittää huomiota vanhempien väsymykseen ja siitä seuranneisiin ikäviin tapauksiin, joista lähiaikoinakin on uutisoitu.
- Meille ei missään vaiheessa ole puhuttu, kuinka toimia, jos vastaan tulee ylitsepääsemätön väsymys ja voimat loppuvat vaikka keskellä yötä. Onko paikkaa, mihin voi soittaa silloin, Jenni pohtii.

Haastatellun Jennin mielestä vanhempien ikävistä tunteista ei puhuta tarpeeksi. Hän sanoo, että ainakin neuvolassa niistä voitaisiin puhua avoimemmin.

Hänen pyynnöstään minäkin teen tässä oman osani, sillä uskon, että ne, joilla on todella epätoivoista, eivät siihen kykene.

Minulla on paljon äiti- ja isäkavereita. Joidenkin kanssa huonoista asioista puhuminen on helpompaa kuin toisten. Osalla vanhemmuus on ollut lähinnä hyvää ja kärsivällistä. Heillä on heikot ja huonot hetkensä, ja he luulevat, että ne ovat samanlaisia muillakin. Eivät he ymmärrä, millaista on kaverilla, jolla menee vielä huonommin.

Jotkut ehkä saattavat seuraavan lapsen kohdalla kokea, että...

Isä häviää, kun hänet hävitetään

Kansanedustaja Juho Eerola on noussut oman kokemuksensa siivittämänä puolustamaan isien oikeuksia isyyteen. Eerolan mukaan hänen esikoistyttärensä äiti on kaapannut lapsen ulkomaille pari kertaa. Hän ei ole tavannut tytärtään aikoihin, ja tytär kuulemma on oppinut vihaamaan isäänsä.

Surullista, jos niin on. Siitä, että oikeus määrää lapsen huoltajuuden liki aina äidille, on puhuttu viime vuosina paljon. Jos isä ja äiti todetaan molemmat kelvollisiksi huoltajiksi, äiti yleensä voittaa siksi, että on äiti.

Isien epätasa-arvoinen kohtelu huoltajuusriidoissa on trendipuheenaihe, ja uskon, että lainsäädännöllä puututaan ongelmaan lähiaikoina. Käräjäoikeuksien tuomarit pitäisi saada tutkiskelemaan itseään päätösten syistä.

Lisäksi vireillä on muitakin mielenkiintoisia kansanedustajien jättämiä lakialotteita. Toisessa halutaan kieltää lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta, toisessa taas tapaamisoikeuden rikkominen.

Jos olisin kansanedustaja, allekirjoittaisin varmasti.