Aluksi kävin joogassa Oulussa ja lopuksi Rovaniemellä. Meillä on täällä aivan mahtava äitiysjoogaohjaaja, Ritva Kuure. Hänen tunneillaan löysin ratkaisun lääkkeettömään synnytykseen, jota olin toivonut alusta alkaen.
Vauvassa (4/2009) oli juttu äitiysjoogasta. Joogaohjaaja Liisa Erika Savonen kertoo siinä lyhyesti siitä, miten joogan hengitysharjoitukset auttavat lievittämään kipua. On tärkeää, että synnyttäjä, sikiö ja kohtu saavat happea.
Minulla oli uskoakseni sietämättömän kivulias synnytys. Siltä se tuntui, ja siltä se on kuulostanut muiden synnytyskokemuksiin verrattuna. Halusin synnyttää niin, että tunnen, mitä tapahtuu. Halusin olla aktiivinen synnyttäjä, koska minusta synnyttäjä ei ole lähtökohtaisesti potilas. Hänestä kyllä tulee potilas, sitten jos synnytys ei etene hyvin. Toisekseen en halunnut, että synnytykseni olisi vain kivunlievityksen odottamista. Ensikertalainen ei yleensä huomaa, että lääkettä ei saa heti, aina ei ollenkaan. Voi myös olla, että lääke ei auta. Esimerkiksi itse olisin joutunut kestämään kamalia supistuksia joka tapauksessa tuntikaupalla, vaikka olisinkin halunnut kipulääkettä.
"Onhan sitä ennenkin pärjätty ilman kipulääkkeitä."Noin ajattelin itsekin, ja niin ajattelee moni muu. Nuo ovat sellaisia kliseiksi muodostuneita lausahduksia. Omasta synnytyksestäni en varmaan olisi selvinnyt vain noiden asennelauseiden varassa, vaikka asenne olikin vankkumaton.
"Synnytyskipu on pehmeää kipua."
"Synnytyskivun kestää, koska sillä on merkitys."
Pakko rentoutua
Kipu oli sietämätöntä ja koin sen keskellä yötä, väsyneenä. Opin viimeistään silloin, että kivunsietämisessä tärkeintä on rentoutuminen. Rentoutua voi oman mielensä avulla tai lääkkeiden avulla. Jooga on yksi keino harjoitella rentoutumista, mutta ei tietenkään ainoa. Minulle jooga sopi erittäin hyvin.
Omatoiminen rentoutuminen on erittäin vaikeaa nykyaikaisessa synnytyssalissa, ainakin Rovaniemellä, kun pitää maata pöydällä ja olla kiinni piuhoissa. Kivun kestäminen vaati ääretöntä keskittymistä, mikä erittäin vaikeaa, jos pitää välillä asettua kiinni antureihin.
Asennoiduin itse niin, että lääkkeitä ei ole edes olemassa. Synnytys vaati kaiken ajatuskapasiteetin, enkä halunnut käyttää päätäni siihen, että miettisin sopivaa hetkeä tai sopivaa lääkettä. Asennetta enemmän oli kuitenkin apua joogasta. Kipu muuttui tappavaksi heti, kun en jaksanut hengittää ja olla rauhallinen. Silloin mies auttoi hengittämällä malliksi.
Rentoutuminen on tärkeää myös siksi, että synnytys etenisi. Supistukselle pitää antaa tilaa. Synnyttäjän tehtävä on antaa kohdulle mahdollisuus tehdä tehtävänsä omatoimisesti. Puudutukset auttavat nimenomaan rentoutumisessa, ja silloin kohtu saa toimia rauhassa. Joskus lääke taas rentouttaa kohdunkin, jolloin tarvitaan lääkettä lisäämään supistuksia. Minusta synnytyslääkkeiden huono puoli on juuri tuo; ne saattavat johtaa uusiin ongelmiin.
Jos en olisi opetellut rentoutumista, koko ilta ennen sairaalaan lähtöä ja odotusaika sairaalassa olisi ollut helvetillinen. Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi kaikille, myös niille, jotka ovat valmiita käyttämään puudutuksia, opettelemaan synnyttämistä etukäteen.
Muutamat tuttavat ovat sanoneet jotain sentapaista, että synnytyksestä ei kannata lueskella etukäteen, kun ei koskaan kuitenkaan tiedä, miten se sujuu. Tiedonhankinta ja muiden kokemukset vain lisäävät kauhuja. Heille riittää, että he menevät sairaalaan, koska siellä on henkilökunta, joka tietää ja osaa.
---
PS. En ole perehtynyt synnytyslääkkeisiin. Siksi kirjoitan epätarkasti "lääkkeistä". Niihin liittyviä tietoja voi etsiä muualta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti