Parin kaverin rohkaisemana kokeilin Junna-vauvan kanssa pissatusta. Aina vaipanvaihdon yhteydessä kannattalin vauvaa lavuaarin yläpuolella. Jos tuli pissa, niin hyvä. Jos ei tullut, niin ei sitten.
Miten kävi? - Kyllä, Junna oppi pissaamaan lavuaariin. Ei aina, mutta vaippapyykkiä oli huomattavasti vähemmän kuin Aslan vauva-aikana. Vaikutti siltä, että vauva ehdollistui pissausasentoon.
Ei vessahätäviestintää
Meillä ei harjoitettu vessahätäviestintää, vaan ainoastaan pissatettiin vaipanvaihdon yhteydessä. Usein tehtiin kyllä niin, että vaippa irrotettiin, jotta vauva pääsee pissalle.
Koska tiesin vauvan kyvyn oppia, tai siis lähinnä ehdollistua, lauloin vauvaa roikottaessani odottelulauluna Pienet sammakot. Vauvan pissatessa sihistelin ja lopuksi kehuin.
Suuri ilo oli se, että kaikkavaippoja ei juuri tullut. Se oli kertakaikkisen hämmentävää, sillä en opettanut enkä tarkkaillut kakkahätämerkkejä.
Sain todeta saman kuin nuo mainitsemani pari kaveriani: vauva todellakin välttelee vaippaa! Ja koska minulla - samoin kuin niillä kavereillani - kyseessä ei ollut esikoinen, kokemus oli myös liikuttava. Se, mitä oli elänyt esikoisen kanssa, sai uuden valon. Että vauva todellakin valitsee.
"Merkkejä, merkkejä"
Neuvolan suhtautuminen pissatukseen oli mielenkiintoista. Yritin kertoa terveydenhoitajalle pissatuskokeilustani jo ensimmäisellä käynnillä. Selitin, että kavereideni mukaan siihen ei tarvita vessahätäviestintää.
"Hmm. Mhm", sanoi terkkari ja jatkoi tietojen kirjausta. "...niin kai pitää niitä merkkejä katsella", hän mumisi.
Ja minä olin juuri selittänyt, että kun mitään merkkejä ei tarvitse. Huoh. Pettyneenä annoin asian olla.
Havahdus
Myöhemmillä kerroilla en enää mainostanut pissatusta neuvolassa. Ajattelin, että kylläpä hän sen vielä huomaa. Lopulta terveydenhoitaja alkoikin ihmetellä, kun Junna ei pissannutkaan hänen päälleen. Hän myös näki, miten pissatin vauvan ennen ja jälkeen tutkimusten.
Suurin hämmästys tuli, kun kerran mittailujen jälkeen nostin muutaman kuukauden ikäisen Junnan lavuaarin päälle. Hän kakkasi. Siihen neuvolantäti parahti, että olipa hyvä, että ehdin. Selitin, että ei tässä mistään ehtimisestä ollut kyse. Sen jälkeen meillä oli viimein hyvä keskustelu pissatuksesta.
VVV
Kaveripiirissäni on vain yksi, joka harrastaa vessahätäviestintää. Itse en ole perehtynyt asiaan, mutta haluan kuitenkin mainita, että heillä asia toimii. Meillä käytetty pissatusmetodi on vähän niin kuin vessahätäviestinnän alkeellisempi muoto.
Pidän vessahätäviestintää ihanteellisena tapana tehdä, mutta jostain syystä itselläni ei ollut valmiuksia - tai ehkäpä halua - siihen. Pissatuksesta kuitenkin opin, että siihen nähden jää melkeinpä epäolennaiseksi, mitä vaippoja käyttää. Pissatus on paljon paljon ekologisempaa kuin jatkuva kestovaippojen peseminen. Valitettavasti se ei taida kuitenkaan olla kaupallisesti hyödynnettävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti