lauantai 18. heinäkuuta 2009

Vaihe 10: Yöunille ilman imetystä

Pian jäi iltaimetys kokonaan pois. Meidän elämäntyylillämme siitä ei tullut mitään, että olisin ollut nukahtamisaikaan poissa kotoa. Suunnitelmissa oli toteuttaa viikon ajan isä nukuttaa -ohjelmaa.

Muutama ilta meni hyvin, mutta sitten koitti itkuilta. Tein pihatöitä ja kuuntelin ikkunan läpi, miten lapsi itki. Hän ei rauhoittunutkaan isän kanssa. Minä menin pelastamaan poloisen puolisoni parkukammiosta, ja kas, Asla nukahti pian. Samalla tavalla kävi seuraavanakin iltana. Päätimme uskoa Aslaa, että nyt on äidin vuoro nukuttaa. Äiti kelpasi nukuttajaksi ilman imetystäkin.

'''
PS. Muissakin yhteyksissä Asla on osoittanut, että hän sietää poikkeuksia erittäin hyvin, kunhan ne loppuvat aikanaan. Yleensä olemme kylässä 1 - 2 yötä. Jos olemme pitempään, kolmantena päivänä "teilläpä on hyväntuulinen vauva" loppuu. Sama näytti olevan iltanukutuksissa. Yleensä nukutamme Aslan vuoroilloin, joten poika alkoi protestoida huomattuaan, että isä nukuttaa jo ties monettako iltaa.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Isät nurkkaan

Törmäsin käsittämättömään vanhakantaisuuteen, kun luin hömppälehti Pampers Villagea. Se on siis Pampersin lehti vanhemmille. Mistä lie rekisteröinnistä se minulle palkkioksi lähetetään.

Lehdessä on köykäistä asiaa lapsista ja lasten kanssa telmuamisesta. Sitten yhdellä sivulla on otsikkona Isien nurkka! Vähän niin kuin lemmikkilehdessä olisi marsusivu. Kunnon vauva- ja perhelehdissä isien omia sivuja ei onneksi enää ole.

Talvella Lapin Kansassa oli juttu opiskelevista äideistä. Toimittaja oli kirjoittanut juttuun sen, miten haastateltavat olivat pyytäneet kirjoittamaan isistä. He olivat kieltäneet kirjoittamasta "isäkin osallistuu lastenhoitoon". Heidän mielestään lapsenhoito ei ainakaan heidän perheissään ole sitä, että äiti hoitaa ja isä vain osallistuu.

Tunnen toki perheitä, joissa äiti hoitaa lasta ja isä osallistuu, silloin kun pystyy. Jos hoitosuhteet ovat epätasaiset, syy voi olla kenessä vain tai olla olematta kenessäkään. Joissakin perheissä työnjako on selvä ja reilu, vaikka lastenhoito olisi äidin hommaa.

Voi, tuli katovuosia!

Eipä ole paljon lehdissä näkynyt juttuja yritysten lamapuskureista. Ennen vanhaan hyvää taloudenpitoon kuului, että hyvinä aikoina varaudutaan huonoihin aikoihin. Nyt meno on sellaista, että huonoja aikoja ei odotella. Sitten kun katovuosi koittaa, ihmetellään, että eihän tällaista pitänyt tulla.

Kevään Journalistissa (7.5.2009) oli juttu "Puskurit omistajien taskuihin". Lehtiyhtiöt ovat koonneet viime vuosina krouvisti voittoja, ja avokätisesti niitä on jaettu omistajille. Sitten koitti lama. Hups, yllättäen seitsemäntoista lihavan vuoden jälkeen.
- Pyydän kaikkia työntekijöitä kantamaan vastuunsa yhteisen työmme hyväksi. Jättäkää lomarahat nostamatta, pitäkää palkattomia vapaita tai ottakaa tästä hyvä eropaketti. Tässä tilanteessa ei voi ajatella lyhytnäköisesti, sillä yhtiön on pakko turvautua irtisanomisiin, jos emme saa tarpeeksi säästöjä. Tämuä on meidän yhteinen ponnistuksemme.

Talousajattelussa olen ottanut askeleita vasemmalle. Olen niin raivostunut kapitalistismin vuoksi. Ensin kootaan voittoja eikä säästetä tulevan varalle. Huonoina aikoina tappiot maksatetaan muilla. Hyvinvointivaltioissa maksajiksi joutuvat kaikki: valtio, työttömyyskassat ja muut kansalaiset.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Lööpistä tuomiolle

En ole äärimmäinen sananvapauden puolustaja, sillä sananvapauden nimissä tehdään paljon pahaa. Minusta se on rinnastettavissa jo kirkkohistoriaan - muinaisiin tekoihin, joiden jättämää taakkaa kristikunta kantaa aina muassaan.

STT julkaisi viime viikolla uutisen lööppirikollisen lapsista. Esimerkkitapauksessa kolmikymppinen lapsi kärsii mielenterveysongelmista, jotka juontuvat isän talousrikostuomiosta. Asiasta tehty lööppi ei varmastikaan yksin ajanut tuolloin 9-vuotiaan lapsen elämää huonoille urille, mutta kärsimystä sekin aiheutti.

Kauhajoen ja Jokelan koulusurmien jälkeen suomalainen media heräsi. Se, mitä lakiin on kirjoitettu, ei olekaan aina olennaisinta. Me emme voi päästää tilannetta siihen, että vain laki asettaa toiminnallemme rajat. Toimittajatkin ovat ihmisiä, jos eivät äitejä ja isiä niin ainakin lapsia. Lööpintekijöilläkin on toivottavasti rakkaita ihmisiä, joille kärsimystä ei soisi.

Nyt on meneillään vaalirahakohu. Voi voi. Keväisestä Matti Inkisen kuolemastakin voisi kohista. Poismenoa edeltävinä aikoina Inkinen oli useamman kerran lööpeissä ja juorulehtien kansissa. Voiko lööpintekijä todellakin vain ajatella, että "tämä on minun työtäni"? Vaivasiko omatunto sitä, joka kirjoitti Hymyn kanteen kerran järkyttävän tekstin "Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka"?

Suomessa on viime aikoina annettu ihmisenmittaisia tuomioita yksityiselämää loukkaavasta tiedonvälittämistä. Voisiko onnettomuusuutisessa joskus lukea: "poliisi tutkii lööpin osuutta tapahtuneeseen"?

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Kaksi kauhista vuotta

Tämä aika on kauhea sumppu. Muutamassa vuodessa pitäisi valmistua, lisääntyä, työllistyä ja asettua. Kaikkea yritän kovasti.

Viime vuonna lisäännyin ja valmistuin. Melkein työllistyinkin. Toissa vuonna olin hyvässä työsuhteessa, mutta se piti jättää, kun mies sai työn ja piti muuttaa. Seuraajani on jo vakinaistettu. Tänä vuonna olen viritellyt uudestaan työllistymistä, mutta lapsenhoidon kanssa se ei ole helppoa. Lapsi on minulle kuitenkin tärkein, ja haluan, että hän saa olla kotona. Asettuminen on edennyt talon ostoon. Kaupat tehdään pian.

Tässä ei ole mitään järkeä, että kaikki pitää tehdä yhtä aikaa. Malliyhteiskuntamme on rakentunut aivan persiilleen. Ensin voisi rukata koulutusjärjestelmää niin, että ei tarvitsisi istua sisätiloissa kahtakymmentä vuotta, ennen kuin pääsisi töihin. Systeemi ei ole edes toimiva, sillä korkeakouluopinnot viivästyvät työn vuoksi melkein kaikilla. Pitäisikin hyväksyä se, että ihmiset lähtevät ja jopa haluavat töihin nuorempina kuin pitäisi.

Työn ohessa opiskelun pitäisi olla tavallinen tapa opiskella. Yliopistoilta, ammattikorkeakouluilta ja ammattikouluilta menee hirveästi turhaa aikaa siihen, että opiskelijoille rukataan mahdollisuuksia valmistua työn ohessa. Jos koko homma suunniteltaisiin uudestaan, kaikilla olisi helpompaa.

Muiltakin osin elämässä pitäisi olla mahdollista tehdä asioita osa-aikaisesti. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulahan on tällä viikolla perännyt parempia mahdollisuuksia osa-aikatyöhön, jotta lapset voisivat olla enemmän kotona.

Meille osui toiveiden talo eteen, ja onneksemme saimme siitä kaupat sovittua. Luojalle kiitos, mies on juuri saanut viran. Kotiäiti ja pätkätyöläinen eivät ole lainaneuvotteluissa kovin vahvoilla. Meille ensiasunto on omakotitalo. Lukion jälkeen lähdimme molemmat opiskelemaan. Mies opiskeli kaksi korkeakoulututkintoa ja minä yhden. Ei siinä ollut mahdollista hankkia asuntoa.

Näin ystävääni Hannaa eilen. Hänen perheessään on viimeisen vuoden aikana ratkottu aivan samoja ongelmia kuin mekin. Totesimme molemmat, että lujilla tässä ollaan. Kauhistuttavaa on ajatella, että omat lapsemme joutuvat joskus samaan kamalaan kouluputkeen, joka kestää vähintään kymmenen vuotta.

Lukijat