Tampereella on kai meneillään keväällä uutisoitu kokeilu, jossa neuvoloissa annetaan unohjausta pienten lasten vanhemmille. Voi helpotuksen huokaus. Miten kauan neuvolatyössä onkaan mennyt herätä tuollaiseen perustarpeeseen. Ketä kiinnostavat sentit ja grammat, jos ei saa nukkua?
Unikoululuento täytti perhekahvilan, uutisoi Pilttipiiri-lehti viime keväänä (Maaliskuu 2011). Jutun mukaan Espoon Nöykkiön nuorisotalon perhekahvilassa on yleensä paikalla kymmenen aikuista lapsineen. Unikoululuentoa kuulemaan änkeytyi 40 vanhempaa. En ole yllättynyt. Puhujana oli unikouluttaja Minna Kuosmanen. Hän tekee uniohjausta työkseen omassa yrityksessään. On mahtavaa, että palvelua on saatavilla edes rahalla (ja edes pääkaupunkiseudulla).
Tässä pitää malttaa odottaa. Kyllä virallinenkin Suomi, siis THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), hiljalleen ymmärtää, millainen tiedonnälkä ja avuntarve vanhemmilla on. Tällaisissa asioissa alkuuntuuppajina tarvitaan aina aktiivisia vanhempia, jollainen Minna Kuosmanenkin käsittääkseni on.
Jos hyvin käy, kokeilujen jälkeen unineuvonnasta tulee neuvolan vakioasiaa. Toinen asia, johon neuvolassa voitaisiin panostaa enemmän, on aito ja osallistuva imetystuki. Molemmat asiat tekevät arjesta joko hyvin helppoa tai sietämättömän vaikeaa. Molemmat asiat kiinnostavat vauvavuotta eläviä vanhempia. Espoossakin ajatus uniluennosta tuli Pilttipiirin mukaan perhekahvilassa käyviltä vanhemmilta, ja se onnistui järjestää Piltin perhekahvilastipendin turvin. - Voi, kiitos, Piltti!
maanantai 21. marraskuuta 2011
lauantai 5. marraskuuta 2011
Alempi ja ylempi työläisluokka
Olen lopettelemassa määräaikaista työsuhdetta. Puoli vuotta sitten tiesin, että edessä on lyhyehkö työpätkä. Omien lasten hoitamisesta luopuminen oli surullista, mutta käänsin ilopuolen esiin ja päätin hyötyä työmahdollisuudesta niin paljon kuin suinkin. Kun on työ on uutisten kirjoittamista, kotona ei halua koskea näppäimistön kirjaimiin. Numeroita kestää painella sen verran, että saa pankkiasiat hoidettua. Kuinka kuinkin - nyt voin palata bloggariksi. (*
Eräässä lehtiartikkelissa joku työelämäasiantuntija väitti, että Suomeen on luotu kahden kerroksen työmarkkinat. Valitettavasti en muista, mistä sen luin. Jutun kirjoittaneen toimittajan haaveena oli selvästikin ratkaista jutussa pätkätyöongelma, ja varmaan leikata työttömyyttäkin.
Puhe kahden kerroksen työmarkkinoista tarkoitti sitä, että toisilla on joustoja ja toiset sitten paikkaavat niitä. Toisilla on siis äitiyslomaa, vuorotteluvapaata, isyysvapaata, osa-aikalisää, työajanlyhennystä... Toisilla taas on määräaikainen työsuhde, määräaikainen työsuhde, määräaikainen työsuhde, määräaikainen työsuhde, määräaikainen...
Me suomalaiset olemme sokeita tälle. Olemme niin tottuneet ammattiyhdistystoimintaan (ay-toiminta), ettemme näe, että sekin voi aiheuttaa ongelmia. Joustot ovat tärkeitä, mutta niiden aiheuttamat ongelmat pitäisi myöntää ja niitä pitäisi yrittää ratkaista. Mutta toistaiseksi kaikki on vain kitsaiden työnantajien syytä.
Joskus työnantaja on kyllä oikeastikin tyhmä:
Jatkuvat lyhyet työsuhteet ovat usein todella surullisia. Kaverini äiti sai vakipaikan hoitajana. Hänen pienimpien lastensa ensimmäinen kysymys oli, että onko äidillä nyt lomaa. Kamalaa, että hädin tuskin koulutaipaleensa aloittaneet lapset ymmärtävät tuollaista kysyä.
---
*) Kiitos vain Ilarille, joka eilen oikein kävi kysymään, että miksei Arktinen appelsiinipuu ole tuottanut enää hedelmiä. Hän täältä etsineekin apua pian alkavaan koti-isyyteensä.
Eräässä lehtiartikkelissa joku työelämäasiantuntija väitti, että Suomeen on luotu kahden kerroksen työmarkkinat. Valitettavasti en muista, mistä sen luin. Jutun kirjoittaneen toimittajan haaveena oli selvästikin ratkaista jutussa pätkätyöongelma, ja varmaan leikata työttömyyttäkin.
Puhe kahden kerroksen työmarkkinoista tarkoitti sitä, että toisilla on joustoja ja toiset sitten paikkaavat niitä. Toisilla on siis äitiyslomaa, vuorotteluvapaata, isyysvapaata, osa-aikalisää, työajanlyhennystä... Toisilla taas on määräaikainen työsuhde, määräaikainen työsuhde, määräaikainen työsuhde, määräaikainen työsuhde, määräaikainen...
Me suomalaiset olemme sokeita tälle. Olemme niin tottuneet ammattiyhdistystoimintaan (ay-toiminta), ettemme näe, että sekin voi aiheuttaa ongelmia. Joustot ovat tärkeitä, mutta niiden aiheuttamat ongelmat pitäisi myöntää ja niitä pitäisi yrittää ratkaista. Mutta toistaiseksi kaikki on vain kitsaiden työnantajien syytä.
Joskus työnantaja on kyllä oikeastikin tyhmä:
"Palkallisia lomia Sirpa ei ole koskaan päässyt viettämään. Työpätkien päätteeksi hän on saanut lomakorvaukset, mutta yhteiset lomat perheen kanssa jäivät toteutumattomiksi unelmiksi. Nyt lapset ovat aikuistuneet." (Lapin Kansa 2.4.2011)Tuo Sirpa oli tehnyt parinkymmenen vuoden aikana kaiketikin sata pätkää. Kahdenkymmenen vuoden aikana pitäisi työnantajankin jo hoksata, että tarve on pysyvä, vaikka määräaikaisuudelle aina olisikin syy.
Jatkuvat lyhyet työsuhteet ovat usein todella surullisia. Kaverini äiti sai vakipaikan hoitajana. Hänen pienimpien lastensa ensimmäinen kysymys oli, että onko äidillä nyt lomaa. Kamalaa, että hädin tuskin koulutaipaleensa aloittaneet lapset ymmärtävät tuollaista kysyä.
---
*) Kiitos vain Ilarille, joka eilen oikein kävi kysymään, että miksei Arktinen appelsiinipuu ole tuottanut enää hedelmiä. Hän täältä etsineekin apua pian alkavaan koti-isyyteensä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)