Minusta ei tainnut olla kauheasti hyötyä Liinalle, joka kyseli kokemuksiani lasten ruokailuvälineistä. Ensilusikaksi suosittelin maurikunnaslaista puulusikkaa ja muksiksi kuksaa. - Ihan vilpittömästi niin, sillä en ole kokenut tarpeelliseksi hankkia vasittuja lastenastioita.
Meillä muovisiksi ensilusikoiksi riittävät sieltä täältä tulleet ilmaisnäytteet, sillä vauvat syövät pääasiassa sormin. Puulusikasta tykkään, koska siihen ruoka tarttuu helposti ja koska se on miellyttävä suussa. Niistä ei myöskään tule jätettä, ja samalla välttyy niiltä muovista liukenevilta ainesosilta, jotka vaikuttavat ihmiskehossa hormonien tavoin. Asla alkoi käyttää lusikkaa itse 9 kk:n iässä. Kun syöminen oli epävakaata, oli kiitollista, että ruoka tarttui lusikkaan.
Nokkamukia emme ole käyttäneet. Aslan vauva-aikana meillä ei sattunut sellaista olemaan, ja neuvolantäti sanoi, että tavallinen lasi riittää. Junna alkoi harjoitella juomista reilun viiden kuukauden ikäisenä, ja kuukauden jälkeen se käy jo aivan hyvin. Asla joi ensimmäisen kerran omin käsin noin 9 kuukauden iässä - puukuksastaan.
Asla on syönyt alusta asti posliiniastioista. Yhtään lautasta ei ole särkynyt, mutta yksi lasi taisi rikkoontua joskus, kun hän oli reilun vuoden ikäinen. Sormiruokaillessa menee aluksi aikaa siihen, että lapsi oppii hahmottamaan lautasen ja ottamaan siltä ruokaa. Hyvin pian Aslan lautanen sai olla paikoillaan. Saa nähdä, oppiiko Junna samoin. Aslan vauva-aikana muuten tietämättäni säikäyttelin vieraita, kun laitoin lapsen eteen posliinilautasen ja lasin.
Myöhemmän vaiheen syömäkamppeista tarpeellisia ovat lasten ruokalusikat kokonsa vuoksi - ja on sekin kyllä ihan kätevää, että niissä on lasta miellyttäviä kuvia. Lastenhaarukat sen sijaan ovat usein tylppiä, mikä tietysti hankaloittaa käyttöä. Onneksi 2-vuotiaan suuhun sopii jo aikuistenkin haarukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti