Tyhmiä ydinvoiman vastustajia

Minussa asuu pieni linkolalainen ekopuristi. Joka minua ja elämääni katsoo, huomaa, että se todellakin on hyvin pieni. Puheista saattaa kuulla sen äänen, mutta paljaalla silmällä sitä tuskin havaitsee. Mutta kyllä minä sen sisälläni tunnen.

Tiedän totuuden: elintasoa on liikaa. Monien mielestä jotain pitäisi alkaa tehdä toisin, koska tulevaisuudessa maapallon kantokyky ei riitä. Itsekästä. Minua painaa se, että maailmassa on niin paljon kärsiviä. Ties kuinka monta ihmistä minäkin tapan elintavoillani päivittäin.

Tällainen kirjoittelu raivostuttaa:

Yksi asia minua on energiakeskustelussa aina suututtanut. Eniten kiihkoilevat kun eivät esitä vaihtoehtoja.
Jos ydinvoima ajetaan alas eikä vesirakentamista enää sallita, menee meitlä tällä elintasolla helposti sormi suuhun.
On helppo lähteä kailottamaan toreille, että ei altaita, ei ydinvoimaa, ei mitään, joka luontoa turmelee.
Torin kylmyydestä on mukava körötellä savuavalla autolla kotiin, napsauttaa sauna päälle, kiehauttaa kahvit ja todeta, että paransinpahan maailmaa. (erikoistoimittaja Mauno A. Virtanen Lapin Kansassa 31.3.2011)

Siinä lyödään samaan myttyyn kaikki, jotka kovaäänisesti vastustavat ydinvoimaa ja lisävesivoimaa. Tyhmiä ovat, aivan idiootteja.

Jos Virtanen viittaa ahkeriin ja omatoimisiin ympäristönsuojelijoihin, hän on todella väärässä. Kyllä ykkösasia on kulutuksen vähentäminen eikä se, että tämä nykyinen sähkömäärä pitäisi tuottaa ympäristöystävällisesti.

Mutta ehkä hän tarkoittaakin eniten kiihkoilevilla joitain, jotka ovat tyhmiä ja tyhmyyttään vain kiihkoilevat. On niitäkin varmaan olemassa.