Pihan keskellä on vanha päärakennus, joka on alunperin hirsitalo. Kaapin Jounin jälkeläiset remontoivat sen 1960- tai 1970-luvulla. Niinpä talossa on sisällä levypinnat ja ulkona lautavuoraus. Ikkunatkin on vaihdettu. Metsähallituksen mukaan taloa oli enää mahdoton kunnostaa alkuperäiseksi.
Moni on moittinut taloa pilatuksi. Yksi vanha paikallinen poromies sanoi, että se on kuin tatti perunapellossa, täysin sopimaton ja ruma. Minä olen eri mieltä. Perinneasiat ovat arvostuskysymyksiä. Meikäläinen totuus on nyt se, että hirsipintaan asti entisöinti on oikein.
Eletty elämäkin kuuluu historiaan. Kun hävitämme kaikkea sitä, millä "rintamamiestalot on pilattu", hävitämme yhden osan kulttuurihistoriaamme. Siinä sivussa haukumme ne, jotka ovat nuo remontit tehneet. Vaikka kuinka mainitsisimme, että ne on tehty sen ajan parhaan tietämyksen mukaan, se ei moitteitamme peitä.
Kekkosen aikaan
Haluaisin käydä Tamminiemessä, nykyisessä Kekkosmuseossa. Se on vasta peruskorjattu ja ilmeisen hieno talo. Se on myös osoitus uudenlaisesta peruskorjauksesta, jota on kohta edessä paljon. Museoviraston Selja Flinkin (Avotakka 7/2012) mukaan konservointikoulutuksessa käsitellään vielä hyvin vähän moderneja rakennusmateriaaleja. Minähän sanoin; elämme yhtä lauta- ja hirsinostalgiassa.
Museovirasto pyrkii säilyttämään alkuperäiset materiaalit aina kun mahdollista, vaikka niitä pidettäisiin vähäarvoisina. Arvostukset muuttuvat ajan kanssa.
- Voi olla, että tulevaisuudessa joku arvostaa kovasti esimerkiksi 90-luvun vinyylitapettaja, Selja Flink sanoo.
Vasta kävin mummolassani. Se on nyt tyhjillään oleva 1970-luvun talo, jossa asui välillä vierolaisia. He remontoivat taloa, mikä tarkoitti lähinnä seinien ja kattojen maalamista valkoiseksi. - Hieno ja helppo ajatus, mutta lopputulos ei välttämättä näytäkään hyvältä. On sääli, että alkuperäiset, 1970-luvun värikkäät levyseinät eivät enää palaa. Eikä mäntypaneelikatto.
Se, näyttääkö maalausremontti hyvältä, on makuasia. Minusta unelmaväriä olennaisempaa on kokonaistyyli. Jos ikkunanpuitteet ja lattiamatot jäävät entisilleen, seinä näyttävät - no, päällemaalatuilta.
Mäntypaneelien jälkeen
Mäntypaneeleista on ollut puhetta täällä kotonakin. Meillä on 1980-luvun lopun talo, jossa on mäntykatto. Kun ostimme talon, moni ehdotti katon maalaamista, minäkin. Myöhemmin pysähdyin miettimään sitä, mikä on muotia ja mikä tyyliä. Samaa oli miettinyt samanikäisen naapuritalomme uusi asukas muun muassa ovilistoista.
Mäntyiset ikkunanpielet, ovilistat, katot ja seinäpaneelit kuuluu nyt maalata valkoisiksi. Niitä kuuluu katsoa sellaisin silmin, että ne ovat rumat, vanhat ja kuluneet. Niitä katsotaan ihan toisin silmin kuin muovimattojen alta löytyviä lattialankkuja. Ne ovat ihania, patinoituneita, lämpimiä ja aitoja.
Jos myyn tämän talon, myyn sitten, kun patinoituneita mäntypaneeleja arvostetaan. 30 vuodessa syntynyttä väriä ei saa uuteen paneeliin, ei vaikka se olisi kuinka muotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti