Idean kirjaansa Anna sai odottaessaan esikoistaan. Hän ihmetteli vanhempien hyysäystä ja ylikorrekstiutta. Neuvolassa vastaukset yksinkertaisiinkin kysymyksiin päätettiin lauseeseen "mutta jokainen tietenkin tuntee oman lapsensa parhaiten". Kaikki on siis sallittua eikä mitkään ole kenenkään vika.
Niin totta.
Joskus minullekin olisi voinut laittaa neuvolassa kohteliaasti kampoihin. Sanoa vaikka asiallisesti, että "kyllä minä ymmärrän tuon sinun näkemyksesi, mutta usein on kuitenkin käynyt niin, että..."
Kuuloetäisyydelle
Ongelma ei ratkea sillä, että jälleen kerran kirjoitetaan kirja, jossa sanotaan, että lapsi toimii näin ja vanhemman pitäisi toimia näin. Ja että evolutiivisesti voi nähdä... Ja että kivikaudella...
Monta vuotta vanhempia on vaadittu asettumaan sille tai tuolle puolelle. Osa on lopulta päättänyt olla ei-mitään-mieltä sen vuoksi, että kiihkokiistely ärsyttää.
Nyt pitäisi miettiä, miten "jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten". Että mitä se tarkoittaa. Mitkä asiat lapsen luonteessa ovat olennaisia vaikkapa kuivaksioppimisen kannalta?
Entä mikä on olennaista missäkin tilanteessa? Esimerkiksi terveen ponnistelun ja tervee lepäämisen ero riippuu perheen tilanteesta.
Mikä on olennaista vanhemman omissa mieltymyksissä? Toiselle on todellakin tarpeen sanoa, että hanki omia harrastuksia. Toisen perheelle taas olisi tervettä, jos vanhempi oppisi luopumaan jostakin omasta menostaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti