Minusta silmälasit eivät ole kovin kummoinen rajoite elämässä, mutta onnittelen silti heitä, jotka pärjäävät ilman.
Jo Aslan vauva-aikana mietin lapsen näön kehitystä. Päättelin, että jatkuva lähelle katselu ohjaa silmien kehitystä. Ajattelin, että näön kehittymisen kannalta olisi hyväksi olla paljon ulkona.
Uskoin teoriaani, mutta kovin syvälle en siihen paneutunut. Optikolta tosin kysäisin, että voisiko siinä olla perää. Hän totesi, että eipä noilla tunturien saamelaislla paljon likinäköongelmia ole ollut.
Taloa ostaessani ajattelin, että harmillisesti mistään ikkunasta ei näe kovin kauas. Eikä kyllä näe pihaltakaan. Kaupat teimme silti.
Yksi syy lisää ruuturajoituksiin
Jokin aika sitten uutisiin pompsahti brittiläisen silmäkirurgin David Allambyn tutkimus, jonka mukaan likinäköisyyden ennakoivaan kasvavan. Syynä on kaikenlaisten ruutujen jatkuva tuijottelu.
Klisee rillipäisistä nörteistä tai himolukijoista ei siis ole ihan tuulesta temmattu.
Mitä tulee lasten kasvatukseen, silmänäkökulma tuo televisio- ja tietokonepelikeskustelun uuteen valoon. Yleensähän telkkari- ja tietokonerajoitukset perustellaan niin, että ne kasvattavat sosiaalisesti rajoittuneita sohvaperunoita.
Nyt rajoituksille on yksi syy lisää.
Sanoo äiti, joka kirjoittaa työkseen, silmälasit päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti