"Mitä järkeä minun on pitää huolta yhdestä lapsesta, kun maailmassa kuitenkin kuolee satoja tuhansia pienokaisia vuosittain?"Janne Metso kirjoittaa Vauvassa (6/2009) siitä, minkälaisen ekologisen nukahduksen hän on kokenut lapsensa syntymän myötä. Hän arvelee perheensä kuluttavan viikossa enemmän kuin afrikkalainen kylä kuukaudessa. Metso tietää ympäristösyntinsä, mutta haluaa nyt elää niin, että hänen oma lapsensa on tärkeintä, mitä hänellä on. Selväksi käy, että ristiriita ei ole kuitenkaan ratkaistu.
Metso miettii, mitä sanoisi maailman köyhien lapsien vanhemmille. "Olen pahoillani" vai "olen paholainen" Nii-in, sanopa muuta. Mietin asiaa hieman pidemälle. Mitä minä toivoisin, jos olisin se maailman laidan köyhä äiti, jolla on yhtä rakas lapsi kuin oma Aslani? Tuttavani Robert sanoi tähän kerran, että kaipa hän toivoisi asuvansa Pohjoismaissa. Sitten hän totesi, miten kiitollisia saammekaan olla elinpiiristämme.
Tähänkö piste?
Ei minusta. Luulen, että toivoisin, että maailmassa elettäisiin niin, että minulla ja perheelläni olisi mahdollisuus elää onnellisena kotonamme. Ettei tarvitsisi pyrkiä kylmään ja pimeään Pohjoismaahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti