Rahat ei riitä

Harmi, että asun eri vaalipiirissä kuin kuntaministeri Tapani Tölli (kesk). Melkeinpä puolueesta riippumatta olen valmis äänestämään sitä, joka uskaltaa sanoa ääneen, että tällä menolla Suomi on pian entinen hyvinvointivaltio.

Töllihän puhui helmikuun alussa siitä, että ihmisten on otettava enemmän vastuuta itsestään.

Me olemme tottuneet ajattelemaan, että teki ihminen millaisia elämäntapavalintoja hyvänsä, kyllä systeemi hoitaa seuraukset.

Tämä on ihan eri asia kuin muinainen puhe siitä, että tupakoitsijoilta pitää leikata terveydenhuoltoetuuksia. Tölli sanoo, että ihmisten itseauttamiskykyä ja vastuuta omista valinnoista pitää kasvattaa. Hädänalaisia pitää auttaa, mutta muutoin ihmiset joutaisivat huolehtia enemmän toisistaan, vaikkapa lastenkasvatuksesta tai vanhustenhoidosta.

Minusta olisi tärkeää, että valtio ja kunnat tukisivat nykyistä enemmän vapaaehtoistoimintaa. En ymmärrä sitä, että kunta järjestää sählykerhon, kun halvempaa ja tehokkaampaa olisi tukea harrastusjärjestöjä. Vakavissakin asioissa, vaikkapa sairauksissa, yhdistykset pystyvät usein tarjoamaan paljon parempaa palvelua kuin kunnat ja valtio.

Parhaimmillaan yhdistykset tukevat innovatiivisuutta ja parantavat yhteiskuntaa. Esimerkiksi Hengitysliitto Heli on tehnyt paljon hyvää asumisterveyden eteen. Muutaman innostuneen aikanaan perustama Kestovaippayhdistys taas on tsempannut jo äitiyspakkausraadinkin kestovaippojen puolelle. Aika hienoa.

Katso, kaikki rapistuu

Oliko se niin, että Rooma kukoisti niin kauan kuin huikea saavutus, viemäriverkosto, pelasi?

Täällä Rovaniemellä korjataan jo ainakin toista talvea yllättäviä vesivuotoja. Sattumaltahan putket rikkoontuvat aina silloin tällöin, mutta vieläkään ei uskota, että vesilaitoksen työntekijät ovat tosissaan: vesijohtoverkostoa korjataan aivan liian hitaasti.

VR yrittää pysyä raiteillaan. Routavauriot kuulemma pahenevat vuosi vuodelta. Samoin on katujen laita. Peruskorjauksiin ei ole tarpeeksi rahaa.

Asiat tulevat esiin pikkuhiljaa. Junat myöhästelevät, nopeusrajoituksia lasketaan, vesimaksuja nostetaan ja kotikadun kunnosta valitetaan tekstaripalstoilla. Siltikään ihmiset eivät tajua, että elämme elämää, johon meillä ei ole varaa.