Kyllä he oppivat myöhemmin järkevänkin pukeutumisen.Tv-kokki Janne Pekkala puolestaan julisti joskus, että lapsella pitää olla vapaus kokeilla keittiössä. Kerrankin isä-Pekkala oli saanut iltapalaksi jotain, jossa oli muistaakseni muroja, nakkeja ja maitoa. Tai jotain muuta yhtä kummallista. Sarénkin puolustaa kokeilevaisuutta. Hänen mielestään lapsen omat vaateyhdistelmät ovat paljon hauskempia kuin aikuisten.
Sarénin hehkuttamaa pukeutumisasiaa en ole aiemmin miettinyt, mutta ruokaoivalluksen olen kokenut. Toivon, että Asla saisi itse tutustua makuihin ja makuyhdistelmiin. Monta kertaa olen huomannut aikuisen opettamistarpeen turhaksi. Miksi aikuisen piti valistaa, että karjalanpiirakan päälle ei voi panna yhtäaikaa kinkkua ja lohta? Tai miksi aikuisen piti sanoa, että pelkkä nuudeli ei ole hyvää, vaan sen kanssa pitää syödä kastiketta? Tai miksi aikuisen piti tempaista voileipäkeksi lapsen kädestä voideltavaksi - kuka sitä nyt kuivaa keksiä söisi?
Oma kieli, oma keho
Jos minua haastateltaisiin perhejuttuun oman alani asiantuntijana, julistaisin, että lapsen pitää saada tutustua kieleen rauhassa. Liikunnanopettajamieheni taas sanoisi, että, lapsen pitäisi oivaltaa itse liikesarjoja ja liikemalleja.
Ystävälleni Jaakolle Asla, 2, kertoi kerran, että "met kävimä huomena uimahallissa". Jaakko vastasi, että eihän noin voi sanoa. Lapsen kielenkehityksen mielenkiintoisin vaihe on, kun hän oppii itse sanojen merkityksiä. Esimerkiksi vielä vuosi sitten tippuminen, kaatuminen ja kädestä lipeäminen olivat kaikki Aslan kielessä 'kaatumista'. Hiljalleen merkitykset ja sanat löysivät toisensa.
Liikkumisen oivaltamista koimme vasta luistinten kanssa. Kokeilimme luisteluttaa ensikertalaista perinteisesti tukien, mutta totesimme sen olevan turhaa. Aslahan vain nojasi luisteluttajaan. Sitten käskimme pojan seisoa jäällä ja etsiä liikettä. Tueksi annoimme pikkuveljen vaunut. Parin minuutin jälkeen oli aika lopettaa. Luistelu oli vielä turhan vaivalloista. Parempi harrastaa lajia sitten, kun lapsen keho on siihen valmis, ehkäpä ensi talvena.
Liikuntataidoissa vanhempien kunnianhimo on yleensä suuri. Pienille lapsille opetetaan herkästi yksittäisiä taitoja: koripallon heittämistä sormiotteella, jalkapallon potkaisemista sisäsyrjällä tai kuperkeikan tekemistä. Tärkeämpiäkin asioita olisi, esimerkiksi peleissä pelin hahmottaminen ja tilanteisiin reagoiminen. Yleinen kompurointi taas on motorisesti kehittävämpää kuin kuperkeikat.
Hämmentävät tapaopit
Pukeutuminen on minusta hyvä esimerkki siitä, miten lapselle yritetään siirtää aikuisen koodistoa. Lapsen itsetunnon kehittymistä vaikeuttaa, jos hän joutuu miettimään asoita aikuisten sovinnaisuuskoodien kautta, vaikka ei itse niitä luontevasti ymmärrä. Hän ei ymmärrä, miksi aikuisten mielestä jotkut asiat eivät sovi yhteen. Siitä hän hiljalleen siirtää valintavastuun aikuiselle, kun kokee, ettei osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti