Eräässä lehtiartikkelissa joku työelämäasiantuntija väitti, että Suomeen on luotu kahden kerroksen työmarkkinat. Valitettavasti en muista, mistä sen luin. Jutun kirjoittaneen toimittajan haaveena oli selvästikin ratkaista jutussa pätkätyöongelma, ja varmaan leikata työttömyyttäkin.
Puhe kahden kerroksen työmarkkinoista tarkoitti sitä, että toisilla on joustoja ja toiset sitten paikkaavat niitä. Toisilla on siis äitiyslomaa, vuorotteluvapaata, isyysvapaata, osa-aikalisää, työajanlyhennystä... Toisilla taas on määräaikainen työsuhde, määräaikainen työsuhde, määräaikainen työsuhde, määräaikainen työsuhde, määräaikainen...
Me suomalaiset olemme sokeita tälle. Olemme niin tottuneet ammattiyhdistystoimintaan (ay-toiminta), ettemme näe, että sekin voi aiheuttaa ongelmia. Joustot ovat tärkeitä, mutta niiden aiheuttamat ongelmat pitäisi myöntää ja niitä pitäisi yrittää ratkaista. Mutta toistaiseksi kaikki on vain kitsaiden työnantajien syytä.
Joskus työnantaja on kyllä oikeastikin tyhmä:
"Palkallisia lomia Sirpa ei ole koskaan päässyt viettämään. Työpätkien päätteeksi hän on saanut lomakorvaukset, mutta yhteiset lomat perheen kanssa jäivät toteutumattomiksi unelmiksi. Nyt lapset ovat aikuistuneet." (Lapin Kansa 2.4.2011)Tuo Sirpa oli tehnyt parinkymmenen vuoden aikana kaiketikin sata pätkää. Kahdenkymmenen vuoden aikana pitäisi työnantajankin jo hoksata, että tarve on pysyvä, vaikka määräaikaisuudelle aina olisikin syy.
Jatkuvat lyhyet työsuhteet ovat usein todella surullisia. Kaverini äiti sai vakipaikan hoitajana. Hänen pienimpien lastensa ensimmäinen kysymys oli, että onko äidillä nyt lomaa. Kamalaa, että hädin tuskin koulutaipaleensa aloittaneet lapset ymmärtävät tuollaista kysyä.
---
*) Kiitos vain Ilarille, joka eilen oikein kävi kysymään, että miksei Arktinen appelsiinipuu ole tuottanut enää hedelmiä. Hän täältä etsineekin apua pian alkavaan koti-isyyteensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti