Tampereella on kai meneillään keväällä uutisoitu kokeilu, jossa neuvoloissa annetaan unohjausta pienten lasten vanhemmille. Voi helpotuksen huokaus. Miten kauan neuvolatyössä onkaan mennyt herätä tuollaiseen perustarpeeseen. Ketä kiinnostavat sentit ja grammat, jos ei saa nukkua?
Unikoululuento täytti perhekahvilan, uutisoi Pilttipiiri-lehti viime keväänä (Maaliskuu 2011). Jutun mukaan Espoon Nöykkiön nuorisotalon perhekahvilassa on yleensä paikalla kymmenen aikuista lapsineen. Unikoululuentoa kuulemaan änkeytyi 40 vanhempaa. En ole yllättynyt. Puhujana oli unikouluttaja Minna Kuosmanen. Hän tekee uniohjausta työkseen omassa yrityksessään. On mahtavaa, että palvelua on saatavilla edes rahalla (ja edes pääkaupunkiseudulla).
Tässä pitää malttaa odottaa. Kyllä virallinenkin Suomi, siis THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), hiljalleen ymmärtää, millainen tiedonnälkä ja avuntarve vanhemmilla on. Tällaisissa asioissa alkuuntuuppajina tarvitaan aina aktiivisia vanhempia, jollainen Minna Kuosmanenkin käsittääkseni on.
Jos hyvin käy, kokeilujen jälkeen unineuvonnasta tulee neuvolan vakioasiaa. Toinen asia, johon neuvolassa voitaisiin panostaa enemmän, on aito ja osallistuva imetystuki. Molemmat asiat tekevät arjesta joko hyvin helppoa tai sietämättömän vaikeaa. Molemmat asiat kiinnostavat vauvavuotta eläviä vanhempia. Espoossakin ajatus uniluennosta tuli Pilttipiirin mukaan perhekahvilassa käyviltä vanhemmilta, ja se onnistui järjestää Piltin perhekahvilastipendin turvin. - Voi, kiitos, Piltti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti