Viimeinkin mediassa on alettu puhua ruoan ympäristövaikutuksista. Itse aloin lukioikäisenä riista-kasvissyöjäksi. Itse eläimen tappaminen ei ollut minulle kynnyskysymys. Se, millaisissa oloissa eläin kasvaa, merkitsi paljon. Periaatteeni jalossa hengessä minusta tuli pian myös metsästäjä.
Olen vasta käynyt kaksi mielenkiintoista keskustelua lihan vallasta. Ola, kokki ammatiltaan, totesi, että onhan lihalla haittavaikutuksia. Samalla hän jatkoi, että lihasta luopuminen tarkoittaisi sitten nälkää - olisiko se parempi? En viitsinyt kohteliaana pöytäkeskustelijana inttää siitä, kuinka paljon nälkää näkeviä jo on ja kuinka huono tuottoaste rehuhehtaarilla on. Syksyllä yritin esittää partion suurleiri Kilkkeen keittiöpomoille, että välillä voisi kaikille tarjota kasvisruokaa. Hiljainen lihamies vastasi, että sitten se olisi soijaa, kun lihan proteiineja on vaikea korvata millään. Voi taivas... Lihan proteiinit ovat tärkeitä, mutta tarvitseeko niitä saada kaksi kertaa päivässä? Hänelle intin vähän vastaan. Laihoin tuloksin.
Olen vähentänyt ruokani ilmastovaikutuksen melko pieneksi. Metsästämme osan ruoasta. Kaupassa käymme vain pari kertaa viikossa. Yritän välttää sitä, että autolla lähdettäisiin vain ostoksille. Autokauppamatkat ovat erittäin kuluttavia, vaikka kuinka ostaisi luomua ja reilua.
Kaupassa suosin luomua, reilua, kotimaista sekä vähiä ja kierrätettäviä pakkauksia. Kaikki tuo käy jo ihan luonnostaan. Eineksiä käytämme vähän ja yritämme tehdä ison satsin ruokaa kerralla. Talvella ostan talvikasviksia, esimerkiksi kotimaisia juureksia. Kesällä sitten syödään kurkkuja, salaatteja, kesäkurpitsoja, tomaatteja sun muita.
Parannettavaa on. Juustoa, voita ja maitotuotteita kuluu liikaa siihen nähden, mikä oikea tarve olisi. Kalastaminen toisi paljon lisää kaivattua luonnonmukaisuutta ja terveellisyyttä. Innostusta ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Mukavuussynti se kai sitten on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti