Kotihoitaja

Rovaniemellä aiotaan kokeilla pientä kotihoidon kuntalisää. Aiempi kokeilu kymmenisen vuotta sitten päättyi, kun tuki ei vähentänyt päivähoidon menoja. Tuskin niin käy nytkään. Kyselyn mukaan lisätuen pitäisi olla 260 euroa, jotta se vaikuttaisi perheiden päätöksiin. Niin suurta tukea ei varmaan tule. Kelan kotihoidon tukeahan saa kolmisensataa euroa kuussa. Kuntalisä tulisi sen lisäksi.

Tuki tuskin vaikuttaisi minuunkaan. Nythän olen hoitovapaalla, vaikka mistään en olekaan vapaalla. Työni Oulussa jäi, kun muutimme Rovaniemelle. Silloin jäin suoraan äitiyslomalle. Vaikka minulla olisi työpaikka, olisin varmaan kotona. Mies ei luultavasti jäisi hoitovapaalle, ja minusta Asla on liian pieni päivähoitoon. Raisa Cacciatoren sana siitä, että alle 3-vuotiaan paras paikka on kotona, on tietenkin vain yleisohje. Silti uskon häntä, ja järkeni sanoo samaa.

En ole synnynnäinen kotiäiti enkä halua olla vain äiti. Ystävieni lapset, jotka ovat samanikäisiä ainokaisia ja joiden äidit ovat kotona, saavat äideiltään varmasti paljon enemmän kuin Asla. Minä teen myös uraa. Etsin kontakteja, kirjoitan, opiskelen ja kehitän kykyjäni pikku projekteissa. Rahaa en juurikaan tienaa, mutta toivoakseni investoin tulevaan. Jo se, että pitää itsensä vireessä, on työtä - sen vahvistavat varmasti muut kotiäidit. Urantekoni etenee erittäin hitaasti, mutta yritän kuitenkin.

Haluaisin töihin ja olen huolissani urakehityksestäni. Jos valitsisin vain sen perusteella, mitä itse haluan, menisin töihin. K (tässä välissä hoidin yhden räkänenän) ... niin. Haaveisiini on aina kuulunut perhe, ja edelleenkin perhe on minulle tärkeä. Kotiäitiys ei ole vastenmielistä, vaikkei se yksistään tunnu tarpeeksi mielekkäältä elämän sisällöltä. Minusta elämä vain on niin, että kun on lapsia, niistä huolehditaan niin hyvin kuin kyetään.

Se, mitä elämässä hyväksyy annettuna ja mitä ei, on kiinni arvoista. Ei-uskovaisen on vaikea ymmärtää sitä, että uskovaisenkin mielestä jumalanpalvelus voi olla tylsä, mutta silti hän haluaa siellä käydä. Toisen mielestä joku uhraa itsensä lastensa vuoksi. Tämä "uhraaja" taas kyllä ajattelee luopuvansa jostakin, mutta ei pidä sitä uhrauksena. Hän vain elää elämäänsä, jossa on erilaisia tilanteita.

Ja siitä tulee onnellisuus. Että käsittää, mitä elämä on.