Keväällä tulin surulliseksi miettiessäni, miksi en juuri koskaan käy kirkossa. Totesin, että minulla on kaikki asiat niin hyvin, etten kaipaa hengellistä yhteyttä. Mukamas. Oliko se Laestadius, joka sanoi, että jos omatuntosi sanoo, ettet ole tehnyt mitään väärää, voit olla varma, että se on nukkumassa.
Kotimaassa oli elokuussa Kongon piispan haastettelu:
Suomessa elämän ydintä haetaan sen sijaan jokapäiväisestä työstä, ja se voi johtaa harhaan. ... Piispa kertoo yllättyneensä kuullessaan, että suomalaiset eivät enää halua käydä kirkossa.On aika vaikea pysyä hengellisessä kuosissa ilman seurakuntayhteyttä. Eipä olisi monelle kristitylle pahaksi, jos joitakin Raamatun käskyjä noudatettaisiin ihan kyseenalaistamatta: osallistuisi seurakunnan toimintaan ja pyhittäisi lepopäivän.
Lepoon määrätty
Eilen luin Meidän Perheestä masentuneen isän haastattelua. Hänet oli kai ajanut masennukseen liian kiivas elämä: perheen perustaminen, talon laittaminen ja firman pyörittäminen. Joku toinen varmasti kestäisi saman rasituksen masentumatta, mutta hän oli ollut jo vuosikausia aloitekyvytön.
Viimeiset kolme vuotta mies on lähinnä levännyt. Lapset kasvavat siinä sivussa. Sitä, mitä kaikkea hänen masennuksensa takana on, en tiedä. Moni masennustauti kuitenkin varmasti jäisi puhkeamatta, jos ihminen uskoisi, että välillä on levättävä, vaikka siltä ei tuntuisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti