Miksi yhteiskunnassa pitäisi pitää eri instanssit täysin erillään. Onko pakko olla paikkoja, joissa vain rukoillaan, paikkoja, joissa politikoidaan, paikkoja joissa lainataan kirja? Eikö ihminen voisi olla eri persoonana eri puolilla läsnä yhdessä tilassa? - toimittaja Johanna Korhonen Kirjasto-lehdessä 2/11Poimin tuon lainauksen toisesta lehdestä, joten en tiedä, mitä muuta jutussa kirjoitettiin. Luulen, että Korhoselta on kysytty, mitä kaikkea kirjastossa voi tehdä.
Vimma lokeroida ihmisiä on mennyt niin pitkälle, että ihmisten on välillä vaikea löytää paikkaansa. Se, että politiikkaa ei saa tehdä jossain, on hölmöä. Kaikki, jotka haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan, tekevät politiikkaa. Perinteinen puoluepolitiikka ja siihen liittyvät vallankäyttöperinteet ovat asia erikseen.
Suomen politiikka on kriisissä. Meillä on ns. vanha poliitikkosukupolvi, joka on tottunut harrastamaan politiikkaa, jossa näytellään riitaisia, mutta oikeasti jaetaan valtaa porukan kesken.
Nuorempi polvi taas näkee yhteiskunnallisen vaikuttamisen laajemmin. He tavallaan elävät samaa vaihetta kuin silloin, kun nykyiset suurpuolueet syntyivät. Itsenäistymisen alussahan nykyisten puolueiden edeltäjät toimivat parantaakseen yhteiskuntaa.
Perussuomalaiset ja ruotsalainen Piraattipuolue ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten vanhakantainen puheissamme oleva poliittinen luokittelu on. Tarkoitan sitä, ollaanko oikealla, vasemmalla vai keskellä. Tavallaan jo Vihreät ovat jo pitkään rikkoneet tuota kaavaa, mutta heidät on kuitenkin ollut helppo sijoittaa vasemmalle.
Viimein kai alkaa löytyä ymmärrystä sille, että ihminen voi olla poliittisesti aktiivinen, vaikkei kaivakaan itselle pysyvää poteroa sen enempää oikealle kuin vasemmallekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti