Päiväkoti kerhona

Kolmen vuoden ikä näyttää olevan luonnollinen murroskohta lastenhoidossa. Yksi jos toinen kotiäiti alkaa yhtäkkiä kiinnostua päivähoitopaikoista.

Kaveripiirissäni pienet lapset hoidetaan lähes järkiään kotona, mutta noin puolet tuttavaperheistäni on käyttänyt isommille lapsille subjektiivista päivähoito-oikeutta. Lapset ovat siis olleet hoidossa, vaikka vanhempi on ollut kotona.

Kerhot seurakunnan vastuulla

Kolmevuotiaina (useimmat) lapset tosiaankin alkavat kaivata leikkiseuraa. Tällaisissa pienissä nykyajan perheissä sellaista on hankala tarjota. Kun Asla täytti kolme, kiikutin hänet seurakunnan päiväkerhoon. Kolme vuotta on sinne alaikäraja, mutta meidän Aslamme olisi minusta voinut viedä sinne jo aiemmin. Aivan varmasti olisi siellä viihtynyt.

Juttelin vasta-aikoihin erään lastenohjaajan kanssa. Hänen mukaansa ainakin täällä Rovaniemellä päiväkerhoihin on tunkua. Pari vuotta sitten kuulin puhuttavan, että kerhoihin olisi aiempaa vähemmän tulijoita, kun taas tenavaparkeissa eli avoimessa tilapäishoidossa olisi ryysis. Ehkä riitaisasti käyttöön otettu kotihoidon kuntalisä on vaikuttanut siten, että lapsia hoidetaan aiempaa enemmän kotona.

Minusta kuntien, kaupunkien ja vaikka yhdistystestinkin, esimerkiksi MLL:n, pitäisi tarjota enemmän kerhoja - tai mitä tahansa muuta muutaman tunnin hoitoa. Käsittääkseni koko maassa pikkulasten kerhotoiminta on lähinnä seurakuntien vastuulla.

Oulussa asuva kotiäitikaverini laittoi lapsensa päiväkodin taaperokerhoon kaksivuotiaana. Minusta se kuulosti aivan loistavalta palvelulta. Kerhovalituksen lomassa on tosin syytä muistaa sellainen hyvä asia, että avoimia perhekerhoja on hyvin tarjolla koko maassa.

Jostain on kerho keksittävä

Minusta subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi poistaa, ja sen sijaan pitäisi tarjota kevytrakenteisimpia hoito- ja perhepalveluita. Subjektiivinen eli henkilökohtainen päivähoito-oikeus on mukava ja hyvä palvelu, mutta kaikkiin palveluihin eivät vain yhteiskunnan rahat riitä.

Niille, joille subjektiivinen päivähoito-oikeus on oikeasti tarpeen, pitää löytää muu vaihtoehto. Tarkoitan jotain sellaista kuten päiväkerho tai oikeus päivähoitopaikkaan sosiaalisten tai terveydellisten syiden vuoksi.

Näen subjektiivisessa päivähoidossa kahdenlaista väärinkäyttöä. Jotkut vanhemmat suorastaan laistavat lastenhoidosta sen myötä. Toisille päivähoito taas toimii päiväkerhona.

Päivähoidossa osapäivähoitolaiset ja vaihtelevat hoitoajat tuottavat hankaluuksia. Vaihtelevat rytmit stressaannuttavat lapsia ja hoitajia. Eriaikaisuus on nykyaikaa, eikä sitä voi poistaa, mutta kaikenlaiset turhat lisästressin aiheuttajat voisi heittää menemään.

Minusta olisi kokeilemisen arvoista myös se, että perustetaan päiväkodin oheen kerhoryhmä, joka olisi hallinnollisesti kevyempi ja sekä päiväkodille että perheelle halvempi ratkaisu kuin oikea päivähoitopaikka. Joillekin ei taas ole väliä sillä, että kerhomainen päiväkotipaikka on kallis. Siksi kysyntää voisi olla ihan yksityisille kerhoillekin.

Kuntalisäkin on lisäkivaa

Rovaniemeläisenä nautin myös sellaisesta ylimääräisestä palvelusta kuin kotihoidon kuntalisä. Se on mukava raha saada, mutta vastuullisena kansalaisena olen sitä mieltä, että se pitäisi maksaa vain hoitolisänä. Hoitolisähän on Kelan kotihoidon tukeen maksama lisäraha, jos perheen tulot ovat pienet. Minusta kunnan ja valtion rahaa pitää käyttää siihen, mihin sitä todella tarvitaan. Ihan samasta syystä voi muuten ihmetellä, miksi lapsilisää maksetaan ihan kaikille, ökyrikkaillekin.