Kläpit ovat olleet tänä syksynä ensimmäistä kertaa päivähoidossa. Sen myötä Asla on joutunut herätetyksi varmaan yhtä monta kertaa kuin siihen astisessa elämässään yhteensä.
Olen vältellyt herättämistä aina. Oli vauvalla kakka vaipassa tai syömisestä aikaa, niin nukkua sai, jos unta riitti. Vauvojen herättely kavahduttaa minua vieläkin. Ironista kyllä, oma ensivauvani ajautui univaikeuksiin.
Hesarissa oli taannoin hyvä artikkeli herättämisestä. On kummallista, miten monesti katsotaan enemmän kelloa kuin lapsen unen vaihetta. Sekin on outoa, että pidetään kiinni säännöstä päiväunet + yöunet = tietty tuntimäärä. Käsittääkseni se pätee kylläkin joillain lapsilla.
Jos herätys uhkaa, yritän aloittaa sen hyvissä ajoin. Lisään Aslalle valoa ja melua, jotta hän havahtuisi helpommin hereille, kun siirtyy kevyeen uneen. Siis ovi auki, verhot auki, eteiseen valot, makuuhuoneeseen valoa, pikkuveli leikkimään viereiseen huoneeseen... Pehmeään heräämiseen kai pitäisi varata tuntikin, mutta se ei tahdo onnistua. Joka tapauksessa sillä ei ole väliä, nukkuuko lapsi puoli tuntia pitempään, jos hän joutuu lopulta heräämään syvästä unesta. On parempi herätä kevyestä unesta aiemmin.
Silloin, kun joudun herättämään lapsiani, käyn testailemassa heitä. Syvässä unessa he eivät tosiaankaan reagoi kosketukseen. Valot, äänet ja peiton pois ottaminen näyttävät keventävän unta, mutta joskus käy kyllä niin ikävästi, että lopulta on pakko kiskoa pikkuriepu sängystään. Siinä hetkessä helittelyyn kulutettu viisiminuuttinen voi olla parempi kuin pukemiskiukuttelun kymmenminuuttinen hieman myöhemmin. Ja jos vain menen lipsauttamaan sanat "kiire" tai "heti"...
Virkeydelläkin on rytmi
Jos unen vaihtelusta puhutaan vähän, vähän puhutaan myös virkeysvaihtelusta. Minä opin asian Pantleylta*. Kyse on siitä, että jos väsymyksen jälkeen virkistyy, uni ei tahdo tulla pariin tuntiin. Sen kai on huomannut jokainen, mutta ilmeisesti harva ymmärtää sitä. Käsittääkseni ei ole oikeastaan väliä, onko kyseessä pieni vauva vai aikuinen.
Pantley neuvoo jatkuvista univaikeuksista kärsiviä kokeilemaan reilusti aiempaa nukkumaanmenoaikaa. Sen voi tehdä joko yhtäkkiä tai aikaistamalla hiljalleen iltatoimia. Se, kumpi taktiikka toimii, riippuu lapsesta.
Minusta sama idea pätee ainakin leikki-ikäisen kohdalla silloin, jos illalla ollaan syystä tai toisesta poikkeuksellisen väsyneitä. Eikä siitä yleensä tulekaan yhtään mitään, jos yrittää väsyiltana aikaistaa nukkumaanmenoa vaivaisella puolella tunnilla.
---
* E. Pantley: Pehmeä matka höyhensaarille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti