Kansanterveystyötä perheisiin

Olen ollut muutamia kertoja kunnallisvaaliehdokkaana, ja sen myötä on pitänyt miettiä, mistä hyvinvointi lähtee. Vastaukseni on, että perheestä.


Parhaiten ja tehokkaimmin ihmisen hyvinvointi lähtee kasvamaan lapsuuden perheessä. Ja sama toisin päin: sieltä se myös lähtee parhaiten pois. Onneton lapsuus on iso reikä jälkikäteen paikattavaksi.

Koko Suomi töihin*

Minusta koko Suomen pitäisi huolehtia, että perheissä olisi asiat hyvin. Perheitä ei pidä palvella ja paapoa, mutta perheiden pitää saada tuntea, että tarvittaessa on jotain, mihin nojata.

Perheen pitäisi saada elää perheenä. Se on kuitenkin vaikeaa, jos pienet lapset on laitettava hoitoon siksi, että vanhempien pitää mennä töihin tai opiskelemaan. Vanhemmilla on todella haastava tehtävä luoda lämmin mutta kurin sisältävä suhde lapsiinsa, jos yhteinen aika on vain olemista.

Entisaikaan vetoaminen on ällöttävää, mutta sanonpa nyt kuitenkin, että silloin, kun lapset piti ottaa mukaan pyykille jokirantaan, oli kerta kaikkisen pakko pitää heille kuri, etteivät he huku. Sellaisessa tilanteessa on vähän eri asia luoda auktoriteettisuhdetta kuin siinä, että pikku Asla pitäisi saada hampaidenpesulle. Jokirantapyykkärille ympäristö auttaa asettamaan rajoja ja sääntöjä. Tällaisessa kaupunkilaiskodissa ne pitää keksiä.

Siksi vanhemmuus ei ole helppoa nykyään. Vaikka se on maailman luonnollisin asia ja lapsia on kasvatettu kautta aikain ja plaa, plaa, plaa, plaa.

Itä-Suomi-projektista eteenpäin

Viimeisen vuoden aikana uutisista, tai pikemminkin poliisitiedotteista, on tullut selväksi sekin, että pahoinvointikin lähtee perheistä. Yksi surullisimmista uutisista koski isoisää, joka jättäytyi junan alle 2-vuotiaan lapsenlapsensa kanssa. Se tuntui koskettavan lukijoita aivan erityisesti. Luulen, että jotenkin vanhemman tekemä surmatyö on ymmärrettävämpi kuin isovanhemman.

Varsinkin poliitikot tuntuvat olevan kuin öö aapisen laidassa, kun heiltä kysytään, mitä pitäisi tehdä. Tässäpä yksi hyvä vinkki, joka tulee Väestöliiton pari- ja perheterapeutilta, psykologi Keijo Markovalta:

"Kansanterveyslaitoksen pitäisi keskittyä parisuhdetutkimukseen. Parisuhteiden toimiminen on kansanterveydellisesti yhtä tärkeä asia kuin sydän- ja verisuonitautien ehkäisy."

Minusta Markovalla on hyvä pointti. Sydän- ja verisuonitautien selätys Itä-Suomessa oli tehokas projekti, vaikka siinäkin aihe oli vaikea, kun muutettavana oli jokaisen ihmisen omat elämäntavat. Siinäkin hoidettiin yksittäisten ihmisten terveyttä. Jos siinä onnistuttiin, miksei toisenlainenkin kansanterveystyö voisi onnistua.

 ---
*) Pahoittelen kliseistä ja vaalimainosmaista otsikkoa.

Tylsyys kasvattaa luovutta

Läsnäoleva vanhemmuus on sisäistetty nykyisin hyvin, mutta vapaan leikin merkitystä ei oikein ymmärretä. Nekin, jotka tukevat vapaata leikkiä, pakkaavat puhumaan vähintään virkkeisen ympäristön järjestämisestä - oli se sitten lastenhuoneessa tai perhekerhossa.

Jossain on sanottu, että aikuiset pelkäävät lasten tyhjiä hetkiä. Minä en ole tuntenut niin. Tosin varmaan pelkäisin, jos tyhjät hetket saisivat lapseni armottoman villiksi.

Minusta oli hienoa, kun Asla alle vuoden ikäisenä oppi työllistämään itsensä. Puhuin silloin yhden äitikollegan kanssa pitkiä puheluita. Yritin samalla leikkiä Aslan kanssa, mutta väkisinkinhän puhelu vei mennessään. Huomasin, että viitisen minuuttia lahkeessa kärkyttyään vauva lähtee puuhailmaan omiaan. Joissakin tilanteissa se on huono hylkäämisen kokemus, toisissa taas hyvä rohkaisu yksin pärjäämiselle.

Omaehtoisen leikin puolesta puhuessani korostan sitä, että läpi lapsuuden pitäisi pystyä onnistua säilyttämään paitsi leikkimisen taito myös leikin aloittamisen taito. Varsin useinhan vanhemmat ottavat itselleen leikin aloittajan roolin. He siis antavat lapselleen jonkun virikkeen, vaikka nimeävät sohvan laivaksi. Tarkoitus voi olla hyvä; omaehtoiseen ja vapaaseen leikkiin kannustaminen. Huomaamatta voi kuitenkin tappaa lapsen kyvyn keksiä itse itselleen tekemistä.

Tästäkin on tehty projekti

Suomessa ollaan niin hukassa vapaan leikin kanssa, että sitä varten on jo (ollut?) oma hanke. Playin' Story -hankkeen sivuilla kerrotaan muun muassa päiväkodista, joka on perustanut projektin omaehtoisen leikin kehittämistä varten. Irvailustani huolimatta se on tietenkin hyvä juttu, että vapaalle leikille saadaan tilaa edes projektin kautta.

Playin' Storyssa vahvasti mukana olevaa Maija Hintikkaa oli haastateltu taannoin KaksPlussassa (12/2010). Siinä tulee tärkein aika selväksi:

Tylsistymisen hetket ovat kullanarvoisia. Tyhjien hetkien aikana syntyy luovuutta ja lapsella on aikaa ajatella ja kuvitella.

Sitruksia kasvattamassa

Tämä blogihan on nimetty olohuoneessamme kasvavan appelsiinipuun mukaan.

Yle tietää kertoa, että sitruspuun kotikasvatus kannattaa täällä Pohjolassakin. Kainuulaispariskunta on saanut jopa maistaa kotoisen greippipuunsa satoa.

Meidän appelsiinipuumme näyttää siltä, että satoa pitää odotella vielä aika pitkään.