Uni sitä ja uni tätä. Näin nukut paremmin. Ota töissä päiväunet. Paras uni on yhtäjaksoinen.
1990-luvulla naistenlehtien otsikot pullistelivat laihdutusohjeita. Nyt niissä huudetaan parempaa unta. Nukkumisen kaupallistaminen on vasta alkutiellään. Siihenkin kohta päästään. Eilen selailin uusinta Ruskovillan kuvastoa haaveilevimmin hirssiakanatyynyjen ja villatäytepeittojen kohdilla. On siinä tilaa mielikuvamainonnalle.
Viime talvena eräät tutkijat vakuuttivat BBC:n haastattelussa, että
ihmisillä on taipumus jakaa unensa kahteen osaan. Suomalaistutkijat taas
seisovat tiukasti sen takana, että pitkä, noin kahdeksan tunnin yöuni
on paras.
Jaa, mitäpä jos kokeiltasiin sellaista, että liikuttaisiin ja tehtäisiin reipasta työtä päivät. Sitten vielä nähtäisiin kavereita ja kerrottaisiin heille omia kuulumisia ja ajatuksia. Saattaisi tulla uni illalla ihan mukavasti.
Aamuyöllä pihalle leikkimään
Täällä pohjoisessa hienoa yrittää elää myös sen mukaan, että kun talvella on pimeää, silloin nukutaan enemmän. Kesällä taas pärjätään vähemmillä unilla. Ainakaan vielä en tosin kykene moiseen rentouteen.
Joku yliopiston tutkija Lapin yliopiston tuoreessa Kide-lehdessä melkeinpä harmitteli sitä, että hullu vuodenaikaisrytmi on mennyttä. Hän muisteli aikaa, jolloin Lapissa saattoi aamuyöllä nähdä pihalla leikkiviä lapsia. Riippuu kyllä ihan tapauksesta, onko se tervettä vai ei. Ainakin kun ollaan kesäyönä poronvasoja merkitsemässä, se on varmasti ihan sopivaa.
Yksi parhaita uniaikojani oli silloin, kun vietimme kuukauden Alaskassa. Ulkoilimme aamusta iltaan ja teltassa nukutti hyvin. Enpä ole muutenkaan tainnut niin terveeksi ja hyvinvoivaksi tuntea itseäni muulloin elämäni aikana. Onneksi olen sen kokenut, niin en puhu tyhjin suin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti