Belgialaiset ovat innostuneet tutkimaan nutukkailla kävelyä. Mukavaa, että edes ulkomailla on innostuttu aarteesta, jota Suomessa ei osata arvostaa. Kaikki eivät edes tiedä, että Pohjois-Lapissa karvakengät ovat vielä ihan tavallista arkea.
Minä olen hommannut perheelleni nutukkaita siinä uskossa, että ne ovat terveellisiä. Ensimmäisestä nutukasostoksestani kului liki kymmenen vuotta, ennen kuin pehmeäpohjaisista kengistä tuli muotia. Meilläkin on testattu jo niin Feelmaxit kuin FiveFingersitkin. Viimeisin löytöni oli vauvojen Stonzit.
Olemme saaneet välitettyä nutukasintoa jalkaterapeutillekin. Eräs täkäläisistä kouluttajista on kuulemma etsinyt kumppanikseen nutukkaantekijää. En tiedä, onko löytynyt. Minun nutukasostojani on viime vuosina haitannut se, että harva haluaa tehdä karvakenkiä myyntiin. Ovat niin työläitä, että hyvä jos omalle väelle jaksaa niitä tehdä, on moni sanonut.
Vaikka terveysarvoista ei niin innostuisikaan, moni on huomannut nutukkaiden olevan ylivertaisia pakkasessa ja lumessa. Pitää olla tosi kylmä, että niissä alkaa varpaita palella. Ja kun kengät kiinnittää pauloilla, ei tarvitse huolehtia siitä, että saappaanvarsi loppuisi kinoksessa kesken.
Päteviä ensiaskelkenkiä
Kun Asla oli vauva, mietin kovasti, miten voisin noudattaa suositusta siitä, että kenkiä käytettäisiin mahdollisimman vähän. Talvikenkinä hänellä oli nutukkaat ja kesällä hän käveli paljon paljain jaloin. Ensimmäisenä kenkäkesänään hän käveli jo niin paljon asfaltilla, että oikeitakin kenkiä käytettiin paljon.
Junnalle keksin hankkia kesäkengiksi Polarn O. Pyretin tossut. Nehän on tarkoitettu sisätossuiksi, mutta koska pohja saumauksineen on niin hyvätekoinen, niitä sopi käyttää ulkonakin. Junna oli ensimmäisenä kenkäkesänään alle 1-vuotias, joten hän tarvitsi oikeita kenkiä vähänlaisesti.
Syksyn tultua käytin paljon aikaa välikelin tossujen etsintään. En ollut sellaisista kuullut, mutta Googlen kautta selvisi, että samaa mietti moni muukin äiti. Hakutuloksista päättelin, että Rukalla on ollut joskus kurahanskoja vastaavat kuratossut. Moni Google-haku johti lemmikkieläintarvikkeisiin, ja ehdin jo pohtia, sopisiko isolle koiralle tarkoitetut kuratossut myös lapselle.
Lopulta törmäsin Stonzeihin, jotka myös hankin. Talven päälle sain seurata, että niistä kasvoi varsinainen muoti-ilmiö. Niin muodikas, että Helsingistä tänne Lappiin tullut koti-isätuttava melkein oksensi, kun esittelin hänelle huippulöytöäni. Kaikesta kiihkoäitien merkkivouhotuksesta huolimatta on todettava, että Stonzit ovat loistokeksintö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti