Olen mainostanut sormiruokailua kovin vaivattomana. No, myönnän, että alku on vähän kinkkistä. Taitaa olla moni muukin sen hoksannut ja siirtynyt sormipaloihin vasta sitten, kun lapsi osaa kunnolla käyttää sekä käsiään että suutaan.
Koska aloitetaan?
Kiinteisiin ruokiin siirtyminenhän alkaa usein miettimisellä. Koska aloitetaan? Mitä annetaan? Aslan kanssa olin asennoitunut kuuden kuukauden täysimetykseen. En tiennyt, miten vauva kehittyy 4 - 5 kuukauden iässä. Tuntui pitkältä odottaa puolen vuoden täyttymistä, kun lapsi halusi tavoitella ruokia ja osallistui ilmeillään aikuisten ruokailuhetkeen. Sormiruokailuohjeissa korostetaan puolen vuoden ikää istumis- ja nielemisvalmiuksien vuoksi.
Lopulta mies päätti, että nyt keitetään porkkanoita. Poika oli viisi ja puoli kuukautta vanha.
Pikkuveli Junna aloitti kiinteät ruoat lopulta samanikäisenä kuin veljensä. Syy oli erilainen. Kun poika oli viisi kuukautta, tunsin, että elimistöni on lopen uupunut täysimetykseen. Luut lähtivät nakertumaan sisältä päin.
Porkkana suuhun
Valmistautuessani antamaan Aslalle kiinteitä ruokia, lueskelin paljon sormiruokinnasta. Alkuun suositeltiin pehmeitä paloja, joita lapsi voi kielellään soseuttaa. Itse päädyin lopulta sekä Aslan että Junnan kanssa omanlaiseeni ratkaisuun.
Asla aloitti ruokauransa porkkanoilla. Mietin, mitä kaikkea hän leikkiessään tunki suuhunsa. - Miksi ei siis ruokaakin voisi antaa. Otteet eivät olleet vielä kaksiset, joten mitään pientä ei voinut antaa. Keitimme vankkoja porkkanoita niin, että niiden pinta pehmeni. Poika sai siis käteensä lelun, jonka pinnasta saattoi hieman imeskellä ruokaa. Jos lapsella on siinä vaiheessa jo hampaita, ruokaa irtoaa ihan mukavasti raastamalla. Annoimme isoja porkkanoita siksi, että ei olisi vaaraa, että ruoasta katkeaisi kova pala suuhun. Ratkaisu oli hyvä.
Junna oli toinen lapsi ja sai edetä huonommin palveltuna. Kerran oli iltapalapöydässä tarjolla mustikoita. Otin vauvan syliin ja annoin hänelle sulaneita mustikoita yksi kerrallaan sormillani. Sekin oli minusta ihan hyvä aloitus. Aslalle se tosin ei olisi ollut niin sopiva ratkaisu, koska hän oli aktiivinen ja halusi tehdä asioita itse. Hän siis olisi sohinut mustikoita sinne tänne. Aloillaan töröttävälle Junnalle taas oli suuri ilo vain se, että sai ruokaa suuhun.
Lötkö ei istu
Molempien kohdalla ensimmäiset pari viikkoa olivat hankalat siksi, että lapset olivat vielä sen verran lötköjä, etten halunnut laittaa heitä syöttötuoliin. Junna ruokaili ensiviikot lähinnä sylissä. Asla laitettiin lyhyiksi toveiksi syöttötuoliinkin, vaikka ihan suosituksia hän ei siltä osin täyttänytkään.
Useinhan soseiden syöttäminen aloitetaan sitterissä. Sormiruokailupiireissä sitä kritisoidaan siksi, että selälleen kallistunut syöntiasento on luonnoton. Jos kuitenkin käyttää esimerkiksi porkkanaratkaisuani tai maissinaksuja, voi minusta sormiruokailunkin aloittaa sitterissä. Silloin ruoka on verrattavissa siihen, että lapsi imeskelisi helistintä. Olennaista siis on välttää tukehtumisvaara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti