Minkälainen on se Järvikylä, josta tulee koko maan salaatit?
Varmaan jo 1990-luvulla alettiin ruokapuolella kehua sillä, että ruoan kasvupaikka on jäljitettävissä. Nyt ruoan alkuperäbrändäys on kuulemma levinnyt jo maitopurkkeihinkin, joissa saattaa lukea maatilan nimi. Näin luin yhdestä Hesarin jutusta.
Minusta tuntuu, että mielikuva ja todellisuus menevät navetta- ja kanalamerkinnöissä ristiin. Kun puhutaan maatilasta, siinä on mullan ja heinän tuntua, siinä oikein kuluttajan hajunystyrät heräävät Prisman hyllyn ääressä. Ei niinkään tule mieleen, että jos tehtaan suuressa kattilassa hämmennetyt ruoat on jäljitettävissä tiloilla, tilojen on oltava melkoisen suuria.
Ruoan turvallisuuden kannaltahan jäljitettävyys on hyvä juttu, mutta sen tuoma mielikuva ruoan alkuperästä saattaa olla pikkuisen harhainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti