Englantilaisen puolihyvät neuvot lehdistölle

Meidän oma ammattilehtemme Journalisti on kiitettävästi yrittänyt viime vuosina etsiä avaimia siihen, miten suomalaismedia selviäisi tulevaisuuteen.

Varsinainen pasuuna oli löytynyt haasteltavaksi kesällä. Tulevaisuuden median osaaja, brittiläinen Emily Bell kertoi haastattelussa, että suomalaisilla olisi kenties vielä aikaa välttää yleiset virheet (Journalisti 8/2013).

Bellin mielestä olisi syytä katsoa, mitä brittilehdet puuhasivat kymmenen vuotta sitten. He nimittäin tekivät samaa kuin suomalaiset nyt: hankkivat uusia painokoneita, rakennuttivat uusia toimitaloja ja tekivät formaattiuudistuksia kuten lehden koon pienetämistä. Kas, tabloid-uudistushan on nyt yksi kovista sanoista Suomessa.

Bell toteaa, että mikään näistä toimista ei ratkaissut lehdistön ansaintamallin ongelmia eikä edistänyt innovaatiota.

"Niiden sijaan Bell investoisi mobiiliin ja palkkaisi ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin perinteisessä mediassa on tapana."

Joo ja jaa, sanon minä. Eihän se onnistu, jos aikoo pelkkää sanomalehteä pitää hengissä sillä, että muuttaa sen tabloidiksi. Eivät postilaatikkojen saranat enää kulu entiseen malliin, selvä se.

Katso lukijaa silmiin

Pikkuisen kuitenkin toivoisin Bellin, ja suomalaisen median, katsovan suomalaislukijoita reilusti silmiin. Minusta tuntuu, että Bell ei tunne suomalaisten sanomalehtiperinnettä. Meillä on suuret ikäluokat ja muutenkin vielä valtavasti niitä, jotka haluaisivat aamuisen sanomalehden kotiinsa, jos vain sen saisivat. Isolle osalla kelpaa lehti päiväpostissakin, kunhan se vain tulee.

Heitä pitää palvella niin hyvin, että mahdollisimman suuri osa heistä saadaan pidettyä maksavina asiakkaina. Pitää tehdä niin kuin erään kollegan mukaan Paavo Väyrynen teki presidentinvaalikampanjassaan; kääntää kaikki kivet, osa vieläpä kahdesti.

Kun perinteinen lehdistö ymmärtää sen, sitten se voi kääntyä digikanavien puoleen ja kysyä, miten siellä uutis- ja artikkelinälkäistä yleisöä palveltaisiin parhaiten. Sitten voitaisiin vielä miettiä, miten tarjoillaan täkyjä niille, joilla ei ole nälkä, mutta jotka saattaisivat hyvään nisukahvitarjoukseen tarttua, kun se eteen sattuu.

Jos nettiin pannaan sanomalehti tarjolle, se palvelee lähinnä niitä, jotka eivät toiveistaan huolimatta saa lehteä postia aamu- tai päiväpostissa kotiinsa. Niille, jotka eivät sanomalehteä kaipaa, lienee turhan suuri työ perehtyä siihen netissäkään. Heille pitää tarjota muunlainen kaista journalistien leipomien antimien joukkoon.