Journalistissa (6/2013) oli keväällä juttu Taistelu Googlea vastaan. Jutussa sanotaan, että Google kylvää kiukkua monissa lehdissä, sillä Google News julkaisee toisten lehtien uutisia.
Minusta se on varsin kätevä palvelu. Harmi, etteivät sanomalehdet ole keksineet sitä itse.
Ymmärrän tekijänoikeusongelman, mutta lehdet eivät ole kovin vahvoilla, jos ne eivät yritä täyttää sitä, mitä yleisö toivoo.
Aivan ykkösasia digitaalisissa palveluissa olisi, että lehdet voisivat tarjoilla lukijalle uutisen yhteydessä myös omia arkistojuttujaan, niin ettei lukijan tarvitsisi heti mennä Googleen sen jälkeen, kun on uutisen lukenut.
Yritelmiähän on. Niin kuin Ilta-Sanomien palvelu, joka on tarjonnut uutisen alle linkkejä aiempiin uutisiin. Ne ovat voineet olla mitä vain maan ja taivaan välillä, kunhan niissä on ollut samoja sanoja kuin uudessa uutisessa. Palvelun mielekkyyttä kuvaa se, että mediatutkija Sanna Valtonen esitteli sen eräällä luennollaan puppusanageneraattorina.
Tarjoilkaamme vain parasta
Jos tiedon käsitteleminen on suomalaisen sanomalehtimedian ykkösasia, miksi sitä ei tarjota parhaimmalla mahdollisella tavalla, mitä digitaalinen jakelu nykyisin mahdollistaa?
Suomalainen media on niiiiiin kiinni perinteissään, että se on kuristumassa niihin. Alan keskinäisillä, tämän maan sisäisillä sopimuksilla pärjättiin ennen. Parhaimmillaan sopimukset olivat sellaisia, että kulttuuritoimittajat nauttivat teatterin ensi-iltainfosta niin täysin siemauksin, että he keskenään sopivat, että kukaan ei kirjoita asiasta vielä mitään seuraavan päivän lehteen.
Nyt ehti ajaa kansainvälinen jätti ohi siinä, että yleisölle tarjotaan tarpeeksi kattavaa palvelua.
Printillä on eri tehtävä kuin digiuutisilla
Perinteisen aamupostina kotiin jaetun sanomalehden tehtävä on ollut sivistävä, mutta nyt uutistyön painopiste on tiedontarpeessa. Vähän niin kuin keskiaikaisella (vai millä lie aikaisella se olikaan) torilla, missä uutisten myynti aloitettiin. Kauppiaat maksoivat uutisista, koska ne edistivät heidän bisneksiään. Tällaista luotettavasta ja kattavasta palvelusta ollaan valmiita varmasti maksamaan yhä. Mutta kuka sen tarjoaisi?
On sääli nähdä, miten suomalaismedia on yrittänyt pitää kiinni perinteisistä tekotavoista, kun lukijoiden vaatimukset muuttuvat. Moni asia olisi ollut keksittävissä, mutta valitettavasti meillä elettiin liian pitkään sellaista aikaa, että mediatalon johtaja hoki infoissaan "netti tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti