Meillä ei ole karkkipäivää

Mies lähti käyttämään lapsia hammaslääkärissä. Ohjeistin, että jos hammashoitaja kysyy, onko meillä karkkipäivä, muista vastata kuuluvalla äänellä, että
"Ei ole, koska meillä syödään karkkia vaikka joka päivä."
En nimittäin ole keksinyt vielä yhtään syytä, miksi meidän kannattaisi viettää karkkipäivää.

1. En halua sitoutua siihen, että minun pitäisi joka viikko ostaa tietyksi päiväksi karkkia. Nyt kun voi mennä montakin viikkoa, ettei kukaan syö tai edes kysy karkkia.

2. Haluan, että lapseni saa osallistua mukavaan hetkeen, jos isomummo, kummitäti, naapurin Aili tai kaupan Tatjana haluaa tarjota makeismaistiasia keskiviikkona, vaikka karkkipäivä olisikin lauantai. Haluan opettaa lapsilleni käytöstapoja.

3. Jatkona edelliseen; enn halua itselleni sitä stressiä, mikä joillakin vanhemmilla näkyy olevan, kun he yrittävät luovia kaikkien mieliksi noissa tilanteissa.

4. En halua opettaa lapsille, että kaikki karkit ahmaistaan kerralla. Minusta on paljon hienompaa se, että meillä on kaapissa suklaalevy, josta voidaan ottaa pala keskiviikkona, toinen torstaina ja pari lisää sunnuntaina. Kaikki tietävät, että levy on kaapissa, ja kaikki tietävät, että vaikka se olisi kuinka herkullista, sitä ei kuulu syödä kerralla. Tämä on meidän lapsille ikään kuin yksi maailmankaikkeuden perustava fakta, jota he eivät ole ainakaan vielä ymmärtäneet kyseenalaistaa.

5. En halua nostaa karkkia tai muita siihen luettavia herkkuja ylitse muiden. En halua pähkäillä, missä menee suklaakeksin ja suklaapatukan raja. Haluan, että lapseni oppii, että karkitkin ovat tavallista arkea, joissa ei ole kielletyn hedelmän makua. En halua vihjaista, että karkkipussi olisi palkinto hyvin jaksetusta viikosta. Sen sijaan haluan osoittaa, että missä tahansa syömisessä kohtuus on kunniasana, oli se sitten maustettua jugurttia, voita tai piparkakkuja.


Ehkä jonain päivänä meilläkin on karkkipäivä. Ehkä makeansyönti kasvaa niin mahdottomaksi, että sitä on pakko hillitä. Ehkä on pakko opettaa, että tässä ei kohtuus muuten onnistu.

Voipii myös olla, että sosiaalinen paine kasvaa karkkipäivän suuruiseksi. Se ei välttämättä ole huono asia. Haluan nimittäin tukea sitäkin, että lapsi saa olla osa kaveripiiriä ja sitä lasten sosiaalista kulttuuria, jossa hän päivittäin elää. Minulla ei ole mitään tarvetta viestiä heille, että me olemme vähän niin kuin parempi perhe, kun me ymmärrämme nämä sokeriasiat.