Sokeriton lapsi

Minulle suurimpia ruokapahiksia ovat sokeri ja lisäaineet. (Toki toki, muistan muistan, että lisäaineita on C-vitamiinista lähtien.) En tiedä, tottuuko elimistö sokeriin, mutta ainakaan meidän lasten elimistöt eivät ole päässeet tottumaan, sillä minulla tekee pahaa jo maustettujen jugurttien tarjoaminen.

Erään arkiviikon koittaessa valitin miehelle, että Asla on mahdoton. Ei hän villi ja pitelemätön ollut, mutta rasittava. Parin päivän päästä luonnehdin häntä levottomaksi. Korviin kävi, kun hän puhuessa kiljahteli, ja pata jumi, kun hän kirjaa lukiessamme heilui koko ajan. Mikä ihme sitä vaivasi?

Torstaina oivalsin, että Aslahan urakoi viikonlopun synttärikakkuani päivittäin. Itsehän sitä hänelle tarjosin, mutten tajunnut, mitä siitä seuraa.

Turhaa tuskaa

Niin, mitä ihmeellistä sitä yhdessä synttärikakussa on. Vaan kun kakku loppui, lapsi rauhoittui. Sokeripiikki oli varsin näkyvä, kun muutoin päivittäinen herkuttelu on niin harvinaista. Jäin miettimään, miten moni lapsi on turhaan levoton, saa sen myötä huonoa palautetta ja kolhiinnuttaa itsetuntonsa.

Esimerkiksi ADHD:n osalta on hieman tutkittu sokerittoman ja lisäaineettoman ruokavalion vaikutusta. Tulokset eivät puolla ruokavaliorajoituksia, mutta toisaalta tutkimukset ovat suppeita (alle 40 henkilöä). Eräässä uudessa tutkimuksessa otanta oli hyvänkokoinen (100), ja siinä ruokavalio vähensi tarkkaavaisuushäiriöitä.

Kaikki levottomuus ei tietenkään ole ADHD:ta tai mitään muutakaan diagnosoitavissa olevaa. Minusta olisi silti hyvä, että vanhempia heräteltäisiin näkemään vaivaa lastensa ruoan ja unen eteen. Lapsi on niissä asioissa vanhempiensa varassa. Oman vanhemmuuteni myötä olen mielessäni palannut lapsuuteni tilanteisiin ja hämmästynyt, miten vahvasti yksittäisetkin tilanteet voivat muokata lapsen minäkäsitystä ja toimintatapoja.

Työntekijä - itsensä työllistäjä - yrittäjä

Työelämäkäsityksemme tuulettuvat toivottavasti pian. Oikein ristivedolla.

Oma ammattiliittoni Journalistiliitto haluaa parantaa itsensä työllistäjien asemaa. Itsensätyöllistäjä ymmärretään nykyisin freelanceriksi eli työntekijäksi, joka tekee töitä useille toimeksiantajille. Itsensätyöllistäjä on jotain työntekijän ja yrittäjän väliltä. Ja kun on jotain väliltä, on väliinputoaja.

Minusta itsensätyöllistäminen on tulevaisuuden työmuoto. Vakituinen tai pitkä määräaikainen työsuhde kuulukoon jatkossakin työhön, johon tarvitaan tekijää jatkuvasti. Niin sanottua silpputyöongelmaa kuitenkin auttaisi, jos useille eri työnantajille työskenteleminen tehtäisiin helpommaksi esimerkiksi verokortti- ja päivärahakäytäntöjä uudistamalla. Ihmisen kannalta olennaisinta ei ole päivittäinen tulo, kuten se päivärahojen laskennassa nähdään, vaan kuukausitulo.

Itsensä työllistäviä on perinteisesti ollut luovilla aloilla, kuten juuri toimittajissa, mutta määrä kasvaa jatkuvasti muillakin aloilla. Ja kasvaisi aivan varmasti reilumminkin, jos useille toimeksiantajille työskenteleminen olisi nykyistä helpompaa.

Journalistiliiton mukaan itsensä työllistäjät katsotaan yrittäjiksi, vaikka heidän ansiotasonsa on jäänyt matalammaksi kuin työntekijöillä. Ammattiliitto ei voi palkkiotasossa auttaa, sillä kartellisäännösten vuoksi freelancereiden palkkioiden yhteinen edunvalvonta on mahdotonta.

Voi höpöys. Millaisen kartellin kymmenen yksittäistä toimittajaa onnistuu tekemään isoa mediayhtiötä vastaan? Ei minkäänlaista. Mutta olisipa hauskaa, jos iso mediatalo voitaisiin tuomita monopoliaseman väärinkäytöstä työnantajana.*

---

* Isot lehtitalot ovat ottaneet Suomessakin tavaksi sanella freelancer-sopimusten ehdot toteamalla, että ota tai jätä. Freelancer luovuttaa juttujen ja kuvien oikeudet niin, että lehtitalo saa käyttää niitä jatkossakin ja jopa myydä niitä. Vastuut saattavat kuitenkin jääädä alkuperäiselle tekijälle.

Kummitaulut

Tein lapsille kummitaulut. Molemmissa on kummilta saatu kastelahja. Tauluista tuli sopivasti toistensa kaltaiset, mutta kuitenkin keskenään aivan erilaiset, yksilölliset.

Junnan taulu on jalanjälkivalos, jonka teimme, kun hän oli kolmen kuukauden ikäinen. Vaihdoin tauluun kehysnauhan, minkä myötä siitä tuli oikein sievä ja meidännäköisemme. Alkuperäiset nauhat olivat siniset.

Aslan taulussa on hänen kastelahjakseen saama komsiopallo. Se on hopeariipus, jollainen ripustettiin ennen Lapissa lapsen komsioon. Komsio on koppa, jossa saamelaiset kuljettivat imeväisikäisiään. Nykyään hopeapallon voisi vastaavasti ripustaa pinnasängyn ylle tai vaunun kuomuun. Riipus suojeli lasta maahisilta, joilla oli tapana vaihtaa ihmisvauvan tilalle maahisvauva.

Lapsia taulut muistuttavat kummeista ja kasteesta. Ripustimme taulut makuuhuoneeseemme. En halunnut sinne lasten kuvia, mutta symbolinen taulu sopii huoneeseen hyvin. Taulut ovat minulle aamuisin ja iltaisin ihana muistutus rakkaista lapsistamme.

Että vain ja ainoastaan sosetta vauvalle

Sain Prismasta erikoistarjouksen: Braun-pikasekoitin vain 69,95 eurolla!

Tämä on tätä, että mikään ei ole kaupallisempaa kuin lastensaaminen. Menepä laittamaan nimesi johonkin lipukkeeseen, niin saat kotiisi ihan erikseen pyytämättä Pilttipiiri-lehden, tukuttain kirjakerhomainoksia, puuronäytteitä, marketin jugurttitarjouskuponkeja ja matkatoimistojen mukamasalennuskirjeitä.

Pikasekoitinmainos on ihanan ylimalkainen. Sillä on kuulemma helppo valmistaa vauvanruokaa, kun se on täydellinen apulaiseni - tai siis olisi, jos sen ostaisin. Sanotaanpa mainoksessa sekin, että "on tärkeää valmistaa ruoka oikein". Sitä ei sanota, miten sen voi tehdä väärin.

Maalaisjärki hoi. Mulla on sähköhella, kattila ja vesihana. Mie keitän vauvalle potut. Se on helppoa - onnistuu ilman apulaistakin.

Rahat ei riitä

Harmi, että asun eri vaalipiirissä kuin kuntaministeri Tapani Tölli (kesk). Melkeinpä puolueesta riippumatta olen valmis äänestämään sitä, joka uskaltaa sanoa ääneen, että tällä menolla Suomi on pian entinen hyvinvointivaltio.

Töllihän puhui helmikuun alussa siitä, että ihmisten on otettava enemmän vastuuta itsestään.

Me olemme tottuneet ajattelemaan, että teki ihminen millaisia elämäntapavalintoja hyvänsä, kyllä systeemi hoitaa seuraukset.

Tämä on ihan eri asia kuin muinainen puhe siitä, että tupakoitsijoilta pitää leikata terveydenhuoltoetuuksia. Tölli sanoo, että ihmisten itseauttamiskykyä ja vastuuta omista valinnoista pitää kasvattaa. Hädänalaisia pitää auttaa, mutta muutoin ihmiset joutaisivat huolehtia enemmän toisistaan, vaikkapa lastenkasvatuksesta tai vanhustenhoidosta.

Minusta olisi tärkeää, että valtio ja kunnat tukisivat nykyistä enemmän vapaaehtoistoimintaa. En ymmärrä sitä, että kunta järjestää sählykerhon, kun halvempaa ja tehokkaampaa olisi tukea harrastusjärjestöjä. Vakavissakin asioissa, vaikkapa sairauksissa, yhdistykset pystyvät usein tarjoamaan paljon parempaa palvelua kuin kunnat ja valtio.

Parhaimmillaan yhdistykset tukevat innovatiivisuutta ja parantavat yhteiskuntaa. Esimerkiksi Hengitysliitto Heli on tehnyt paljon hyvää asumisterveyden eteen. Muutaman innostuneen aikanaan perustama Kestovaippayhdistys taas on tsempannut jo äitiyspakkausraadinkin kestovaippojen puolelle. Aika hienoa.

Katso, kaikki rapistuu

Oliko se niin, että Rooma kukoisti niin kauan kuin huikea saavutus, viemäriverkosto, pelasi?

Täällä Rovaniemellä korjataan jo ainakin toista talvea yllättäviä vesivuotoja. Sattumaltahan putket rikkoontuvat aina silloin tällöin, mutta vieläkään ei uskota, että vesilaitoksen työntekijät ovat tosissaan: vesijohtoverkostoa korjataan aivan liian hitaasti.

VR yrittää pysyä raiteillaan. Routavauriot kuulemma pahenevat vuosi vuodelta. Samoin on katujen laita. Peruskorjauksiin ei ole tarpeeksi rahaa.

Asiat tulevat esiin pikkuhiljaa. Junat myöhästelevät, nopeusrajoituksia lasketaan, vesimaksuja nostetaan ja kotikadun kunnosta valitetaan tekstaripalstoilla. Siltikään ihmiset eivät tajua, että elämme elämää, johon meillä ei ole varaa.