Joululomalla ajauduimme vain yöstä toiseen. Olimme viikon poissa kotoa, ja siinä meni uusiksi niin iltanukutus kuin yöhoidotkin. Imetin 9-kuukautista taas jopa neljä kertaa yössä. Tietenkään mihinkään puolen tunnin välein heräilyyn emme palanneet, mutta suuri osa aiemmista saavutuksista kyllä menetettiin.
Päiväunet pysyivät kuosissaan. Vaunuissa unet onnistuivat varmasti, sisällä vaihtelevasti. Joka tapauksessa Asla osasi nukkua riittävät päiväunet.
Öiden pelastamisen aloitimme taas illasta. Asla oli ensinnäkin saatava rauhoittumaan nukkumaan ja toisekseen nukahtamaan itse sänkyynsä. Asla on todella liikkuvainen lapsi, ja perhepeti alkoi olla meillä jo turvallisuusriskikin. Kun hän herää, hän ehti salamana kiivetä jommankumman meistä yli sängyn reunalle tai yöpöydälle, ennen kuin itse havahdumme. Olisi pitänyt purkaa sänky ja laittaa vain patjat lattialle.
Emme tehneet mitään ihmeellistä. Yritimme olla vain kärsivällisiä. Iltaisin tehtiin iltatoimet, Asla imetettiin ja laskettiin sänkyyn. Sitten jompikumpi valvoi sängyn reunalla ja yritti saada pojan pysymään rauhallisena sängyssään. Asla nousi ylös, käveli sängynlaitoja pitkin, ryskytti ja melusi. Väsyttyään hän myös itki. Rauhoitteluun auttoi pyllylle taputtelu, niskan silittely, hiljainen laulaminen ja silittely. Joskus uni tuli näillä keinoilla.
Usein Asla itki, jolloin hänet otettiin syliin. Emme tietenkään heti ensi-ininästä nostaneet häntä sängystä. Kokeilimme ensin rauhoitella silittelyin ja muin kosketteluin. Melko nopeasti kuitenkin huomasi, jos Asla ei aikonut vaieta. Silloin häntä rauhoiteltiin sylissä jotenkin ja laskettiin rauhallisena sänkyyn. Tämä vaihe vaati taas eniten kärsivällisyyttä. Piti yrittää laskea vauva sänkyyn, ennen kuin hän nukahtaa syliin. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä nukuttamiseen väsynyt vanhempi alkaa pelätä vauvan itkua. Hän kokee, että parempi pitää hiljainen vauva sylissä kuin ottaa riski ja laskea hänet sänkyynsä. Joskus Asla ei rauhoittunut, vaan nukahti itkien syliin ja simahti niin totaalisesti, että hänet saattoi lopulta laittaa sänkyyn.
Siitä se pikku hiljaa kuitenkin suttaantui. Tuttihan oli jäänyt pois, joten alkuvaiheessa koskettelu, tassuttelu, oli tärkeä rauhoittelija. Syliin ottamisen tarve väheni. Kun oli useamman illan kokemus siitä, että Aslaa ei tarvitse juuri ottaa syliin, aloimme tietoisesti vähentää tassuttelua. Nukahtamisessa tuli yleensä vaihe, jolloin vauva oli puoliunessa ja mönki sängyssä vielä itsekseen, muttei kaivannut enää kosketusta. Pikemminkin hän siinä vaiheessa joskus suuttui taputtelusta.
Minun piti taas taistella sitä vastaan, että en silittele häntä uneen, vaan uskallan lopettaa koskettamisen silläkin uhalla, että joskus voi tulla itku. Minusta parhaita olivat ne hetket, kun huomasin, että Asla ei välttämättä itke ollenkaan illalla nukahtaessaan. Toinen suosikkisaavutukseni oli se, kun Asla oppi laskeutumaan itse makuulle, vaikka hän välillä nousikin seisomaan.
Mies uskalsi pian kokeilla sellaistakin, että hän vain laski vauvan sänkyyn ja jäi itse makoilemaan viereen omaan sänkyynsä. Se onnistui. Toisinaan Asla nousi tarkistamaan monta kertaa, että onhan isä siinä lähellä. Joskus isän piti hieman silittää, että Asla ymmärsi laittaa itse jälleen maata.
Parin kuukauden jälkeen meillä oli vauva, joka parhaimmillaan nukahti heti, kun hänet imetyksen jälkeen laski sänkyynsä. Öisinkin hän rauhoittui joskus helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti