Vielä vähän viilattavaa iltanukutuksessa
Asla oli oppinut nukahtamaan iltaisin itsekseen, tosin tutti suussa. Olisi hyvä, että nukahtamiseen ei liittyisi minkäänlaista imemisassosiaatiota. Siitä ei ole haittaa, jos siitä ei ole haittaa. Meillä kuitenkin heräiltiin öisin.
Iltanukutus kulki niin, että imetin ja laitoin (tai mies laittoi) Aslan sänkyyn. Hän nousi usein ylös, rynkytti pinnasängyn laitoja tai muuten vain juoksenteli ympäri sänkyä ja kurotteli laitojen yli. Olimme hissukseen ja kävimme aina välillä kääntämässä pojan makuulleen ja tarvittaessa laitoimme tutin takaisin suuhun. Jollain kallistuskerralla hän lopulta jäi aloilleen makaamaan ja nukahti. Yritimme näyttäytyä mahdollisimman vähän, koska olimme havainnoineet, että Asla riehaantuu, jos hänellä on seuraa.
Tuttikaapparihiipparit
Iltatutista vieroittaminen oli hankalampaa kuin päiväunitutista, koska päivällä meillä oli käytössä vaunut. Aluksi etsimme sopivaa irrotushetkeä. Ei liian aikaisin, ettei tulisi huuto, mutta ei liian myöhäänkään, ettei se olisi hyödytöntä.
Oikea hetki oli siinä, kun poika oli sammumaisillaan, mutta silmä ei vielä painunut kiinni. Se oli kuin talvi-iltapäivien sininen hetki, lyhyt mutta kaunis. Tutin irrottaja ei saanut näyttäytyä, koska se riehaannutti pojan. Niinpä me konttailimme ja hiippailimme pinnasängyn ympärillä ja yritimme hivuttaa käden tutille ja kiskaista tutin irti aivan kuin näkymätön nukkumatti sen tekisi.
Uusi ongelma
Vieroitusoperaatio ei kerennyt purra. Jokin muu puri. Asla sai samoina viikkoina (8 kk:n ikäinen) ensimmäiset ylähampaansa. Kuten ystävänsä Iisko, Aslakin alkoi hyljeksiä tuttia ylähampaiden myötä. Häntä piti alkaa taas kanniskella iltaisin. Tutin hän yleensä kiskaisi suusta ja nakkasi lattialle. Epätoivoisesti yritimme tutittaa, kunnes lopulta päätimme, että eiköhän tartuta tilaisuuteen. Jos joka tapauksessa piti kantaa, on sama pärjätä vastedes ilman tuttia.
Meillä alkoi uusi koulu. Harmitti. Toisaalta pitäähän ymmärtää, että vauva kasvaa niin nopeasti, että joskus uusi ongelma tulee, ennen kuin vanha on ratkaistu. Rauhoittelimme Aslaa jälleen sylissä ja laitoimme hänet sänkyyn nukahtamaan, sikäli kun se onnistui.
Huipennus
Viimein, parin viikon jälkeen, koitti suuri ilta. Laskin Aslan imetyksen jälkeen sänkyyn. Hän nousi ylös, kierteli sänkyä, kurotteli, kolisteli, rynkytti ja lopulta laskeutui itse nukkumaan. Katsoin tapahtumaa epäuskoisena oven raosta. Minun ei tarvinnut käydä Aslan luona lainkaan.
Se olikin paha ilta. Samalla kun seurasin tapahtumaa, mietin, että huh huh. Se oli joululomareissua edeltävä ilta. Pääsimme huipennukseen juuri silloin, kun rutiinit olivat menossa rikki. Seuraavana päivänä lähdimme reissuun. Eikä toista tuollaista iltaa enää tullut.
***
PS. Olemme sairastelleet kaikki kevään flunssat oikein urakalla. Sen vuoksi blogin päivityksessä on ollut tauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti