Tänään oli hieno oppimispäivä! Asla (1 v. 1 kk) osoitti ensimmäisen kerran itse, että nyt olisi aika mennä vessaan. Hän leikki makuuhuoneessa ja konttasi sieltä kitisten eteiseen ja kohti vessaa. Hän katsoi isää, vikisi ja osoitteli vessan ovea. Hämmentynyt isä ei heti osannut reagoida, ja niinpä me kohta sitten siivosimme oikein kaksissa miehin sekä vessaa että lasta.
Vaipathan ovat Aslalla vielä normaalisti käytössä, mutta kakkavaippoja ei ole juuri tarvinnut vaihtaa sen jälkeen, kun hän noin 8 kuukauden iässä alkoi käyttää pottaa. Aloitimme pottailun heti, kun vauva osasi istua tarpeeksi tukevasti. Vieraisilla on käytetty vessanpönttöäkin.
Aluksi potalla käytiin silloin tällöin. Lopulta aamupotta tuli aamukakan myötä säännölliseksi. Hiljalleen käyttöä lisättiin niin, että parin kuukauden ajan potalla on käyty aina vaipanvaihdon yhteydessä.
Luultavasti Asla vain oppi nopeasti, että on paljon mukavampi kakata pottaan kuin vaippaan. Joka tapauksessa kakkapyykistä päästiin pottailun myötä melkein kokonaan ja melkein heti. Se olikin hyvä juttu, koska samallahan hän alkoi syödä enemmän kiinteää ruokaa ja sitä myöden... - arvaatte kyllä.
Isovanhemmat olivat kovasti ihmeissään, oikeastaan epäuskoisia siitä, miten 9 kuukauden ikäinen vauva osaa hoitaa asiansa pottaan. En tiedä, mutta sen tiedän, että vauvat ovat valmiita oppimaan kuivaksi paljon nopeammin kuin nykyään on tapana. Hieman viitseliäisyyttähän se vaatii. Riisuminen ja pukeminen on minusta aina aika iso urakka.
Aslaa kiikutettiin (ja kiikutetaan edelleen) potalle, jos naama alkaa näyttää vääntämisen merkkejä. Mutta useammin käy niin, että hänet vain istutetaan potalle, kun on aika vaihtaa vaippa, ja siinä se iso hätä hoituu samalla. Kai hän vain hoksaa, että nyt on hyvä tilaisuus.
Kannustan kyllä kaikkia harrastamaan varhaista pottailua! Meillä ei nimittäin niitä kuuluisia niskapaskoja tarvitse siivota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti