Suomen tilastollinen vuosikirja kertoo, että joka ikinen vuosi Suomessa syntyy poikia enemmän kuin tyttöjä. Tilastoja tästä asiasta on pidetty vuodesta 1761, joten päätelmä on taatusti validi.
Raskausaikana odotin fyysisiltä tuntemuksiltani poikaa, mutta henkisiltä tyttöä. Henkinen tyttöolo johtui siitä, että kaikille muille oli syntynyt poika tai syntymässä poika. En silloin tiennyt, että poikia syntyy aina enemmän. Nyt, kun tiedän, on minusta luonnontieteellisestikin todistettu, että ihminen on yksiavioinen. Muutenhan tällä lisääntymistahdilla lajin sukupuolisuhteen pitäisi olla sellainen, että olisi paljon naaraita ja vähemmän uroksia.
Me metsästäjäthän tiedämme asian laidan hyvinkin. Hirvenpyynnissä seurataan tarkasti sitä, kuinka paljon ammutaan uroksia ja kuinka paljon naaraita. Se on "kannan hoitamista". Naaraita pyydetään hyvin säästeliäästi. Meillä ammutaan ensinnäkin vasa kertaansa. Toisekseen kultainen sääntö kuuluu, että jos on tähtäimessä tokka hirviä, pyritään ampumaan uros.
Olen itsekriittinen metsästäjä. Kaikkia nämä puheet eivät miellytä. Hirvikantaa on täällä leikattu jo puolenkymmentä vuotta. Homma etenee hitaasti. Joissain pitäjissä lupamäärät ovat laskeneet, mutta toisaalla ne ovat pysyneet korkeana tai jopa nousseet. Kantaa leikataan minusta paljolti tilastollisesti. Luvat käytetään, jos ehditään. Metsästys on kuitenkin niin valikoivaa, että tuottava hirvikanta pysynee pitkään melko hyvänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti