Asla on niin ihastunut autoihin. Hänen leikkinsä on nykyään sitä, että hän ajelee pikkuautoilla pitkin lattiaa ja murisee. En käsitä, mistä hän on sen oppinut. Äitini mukaan sen täytyy vain olla geeneissä. Serkkuni visioi, että kivikaudella, kun keksivät pyörän, pyörittelivät sitä ja päristelivät samaan aikaan. Niin sen täytyy olla.
Haluan olla tiedostava sukupuolikasvattaja. Minua on puhutellut paljon Imatran kirkkoherran Olli Aallon, ei kun siis Marja-Sisko Aallon tapaus. Hänhän ryhtyi sukupuolenkorjaushoitoihin yli 50-vuotiaana, käytännössä sen jälkeen, kun hänen äitinsä oli kuollut. Äiti oli hyväksynyt lapsensa luonteen, mutta ei halunnut, että poikansa "esiintyisi" naisena äidin vielä eläessä. Olen tajunnut, että sukupuolisuus on hormonaalinen asia, ja jos (normiyhteiskunnan termein) kaikki ei ole siltä osin kunnossa, ihminen kokee olevansa hukassa yhteiskunnan nainen-mies-jaottelun kanssa.
Asla on poika, ja todennäköisesti hän on aivan tyypillinen poika. Vanhemapana haluan kuitenkin tiedostaa, mitkä ovat yhteiskuntamme poikajutut, jotta lapsellani olisi mahdollisuus osoittaa, millainen hän on. Eikä kyse ole vain sukupuolesta, vaan kasvatuksesta yleensäkin. Asla saa itse osoittaa, mistä hän tykkää. Lelulaatikko on aina ollut hänen ulottuvillaan. Olen yrittänyt välttää sitä, että opettaisin häntä leikkimään leluilla oikein. Kaikenlaisia leluja oli jokseenkin samassa suhteessa aluksi. En halunnut hankkia mitään, koska halusin ensin nähdä, mistä hän on kiinnostunut. Kaikkia leluja oli yhtä vähän - nukkeja, autoja, helistimiä, palloja, palikoita.
Autoista tuli suosikkeja, ja niinpä niitä on ilmaantunut lisää. Ilman sen kummempaa mallia Asla ryhtyi ajeluttamaan pikkuautoja laittioilla ja murisemaan kuin moottori. Äänen hän varmasti keksi ulkoa oikeista autoista. Samalla tavalla toimii kaikki, missä on pyörät, eli kaulin, leikkipuhelin tai teippirulla. Autot saavatkin olla huippujuttu. En yritä ohjata häntä muuhun. Jos hän kiinnostuu joskus vaikkapa nukeista, olen valmis tukemaan sitä.
Vaateaatteet
Poika saa näyttää pojalta ja tyttö tytöltä, mutta sitä en ymmärrä, että sukupuolen olisi pakko näkyä. Ihmettelen sitä, että vanhemmat pyytävät tuttaviltaan sinisiä vaatteita siksi, että syntymässä on poika. Eri asia on, jos kyse olisi siitä, että ei halua ottaa vastaa selkeitä tyttövaatteita tai siitä, että vanhemman oma lempiväri on sininen. Mutta että poika = sininen! Vauvana Aslalla oli paljon valkoista, koska minusta se on vauvan vaatteiden paras ja suloisin väri. Tykkään uudesta äitiyspakkauksestakin. Nyt Asla pukeutuu vanhempiensa (tai isovanhempiensa) maun mukaan, koska he hankkivat hänelle vaatteet. (Ja jos äiti ei jostain muiden ostamasta tykkää, se jää yleensä vähemmälle käytölle.)
Minua harmittaa, että vaatemallistoissa on yleensä poikavaate ja tyttövaate. Yleensä en tykkää kummastakaan. Jos tykkään, otan sen, mistä tykkään. Esimerkiksi Aslan yöpuku on Tutan Omppu-sarjaa. Minusta punainen versio oli hienoin, ja sen ostin. Monta kertaa huokaan, miksi pitää olla tyttövaatteita ja poikavaatteita. Miksei voi olla vain lastenvaatteita? Avoimessa päiväkodissa eräs äiti oli valmis ostamaan kolmivuotiaalle pojalleen vaaleanpunaisen pyörän siksi, että poika halusi sen. Olisinko minä?
Sukupuoliprotestin tarvetta minulla ei ole. Vaikka tykkäisin jostakin vaaleanpunaisesta mekosta, en ostaisi sitä Aslalle. Se olisi norminvastaista ja oman hyvän maun rajani vastaista. En myöskään tiedä, miten suhtautuisin, jos Asla joskus haluaisi itselleen mekon. En aio rohkaista siihen. Mutta opetanko hänelle eutkäteen asenteena, että mekot ovat tyttöjen juttu?
***
PS. Lastenlääkäri arvioi Aslaa vauva-aikana sanomalla, että hän on kaunis poika. Siksi punaisissa tai neutraaleissa vaatteissa Aslaa luullaan usein tytöksi. Oikaisen, jos tarve vaatii. Minusta on kuitenkin hauskaa se, että voin hieman ravistella ennakkoluuloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti