Aslan pottalakko alkoi ahdistaa, ja yritin ottaa selvää, miksi sellaista tapahtuu. Etsin tietoa Googlen avulla, kun en kirjallisuudesta tiennyt. Nykyään netissä on älyttömän hyvin suomeksikin asiaa vaistovanhemmuudesta ja luonnonmukaisesta lapsenhoidosta, mutta 1-vuotiaan pottalakosta en kunnon tietoa löytänyt.
Pottalakon syyksi esitetään kahta asiaa: vaippaan totuttamista ja lapsen epäkypsyyttä. Kumpikaan selitys ei minulle käynyt, koska Asla on pottaillut menestyksekkäästi kahdeksan kuukauden ikäisestä alkaen. Epäkypsyys-selitys on virallista suomalaista terveystietoa, jonka a) muiden maiden ja kulttuurien ihmiset, b) nykyajan vvv:tä harjoittavat vanhemmat ja c) (iso)isovanhempiemme ja sitä aikaisemmat sukupolvet ovat osoittaneet vääräksi. Ennen täällä meilläkin oli aivan tavallista, että parivuotiaat olivat kuivia.
Ratkaisukeinoja
Löysin keskusteluja 1-vuotiaan pottalakosta. Kaava oli aika sama kuin meilläkin. Vanhemmat olivat alkaneet pottailun varhain, mutta joskus vuoden (esim. 10 kk - 1,5 v) tietämillä lapsi oli mennyt lakkoon. En löytänyt, että kukaan olisi kertonut ratkaisseensa ongelman. Ainoa ratkaisu oli aika ja toteamus siitä, miten lapset ovat erilaisia. Sellaistakin näkemystä löysin, että pottalakko on vaikea ratkaista sitten, kun varsinaine uhma-, siis tahtoikä on päällä. Moni totesi pottailun onnistuneen esimerkiksi 7 - 11 kk:n iässä. Lakon jälkeen pottailu onnistui useimmilla vasta 3 - 4 vuoden iässä. Vanhemmat ymmärrettävästi lopettivat lakon myötä ahkeran yrittämisen, koska lapsi ei kerta kaikkiaan suostunut potalle.
Vanhempien lasten kanssa pottalakkoa ratkaistiin tarroilla tai muilla palkinnoilla. Yksi hyvä ja hauska kokemus oli, että lapsi oli houkuteltu potalle kuulemaan, miten pieru pärähtää pottaan. Osa oli onnistunut tykästyttämään lapsen pöntölle istumaan tai pojan kohdalla pissattamaan seisaallaan kuten isäkin.
Kolmantena keinona löysin vanhan opin siitä, että antaa lapsen olla märissä vaatteissa. Joku oppi siitä päivässä, joku kahdessa viikossa. Oli myös kokemuksia siitä, että lasta ei pissalammikossa leikkiminen tai märissä housuissa touhuaminen häirinnyt yhtään. Joillakin vaippojen kieltäminen johti siihen, että lapsi pidätti molempia hätiään. Yöllä lapsi pissasi vaippaan. Ummetuksen ja virtsatietulehduksen vaara on, jos lapsi pidättelee.
Aika varmasti tepisi meilläkin, mutta se oli minulle toiseksi viimeinen vaihtoehto. Viimeinen olisi väkisin pottailu. Minun järkeeni ei mahdu, että ison lapsen pitäisi kulkea vaipassa. Tarrat, pieruhoukuttelu tai muu sellainen ei toimi vielä 1-vuotiaalla. Hän ei pysty käsittämään niin abstrakteja asioita. Vaipattomuuskin olisi riski. Syömisongelmat ratkaisee pienen lapsen kohdalla nälkä, mutta pissa- ja kakka-asioissa on se vaara, että lapsi huomaa, että mikäs on sen mukavampaa kuin pissata ja kakata lattialle.
Mutta miksi?
Minusta alkoi tuntua, että Aslan pottalakko on pohjimmiltaan samaa uhmaa kuin syöttötuolista pois kiipeäminen, lusikan heitteleminen lattialle ja käsienpesun vastustelu. Hän viattomasti yrittää näyttää ja käyttää omaa tahtoaan. Meidän tehtävämme on opettaa, missä menee raja.
Pottalakko on kinkkisempi ratkaistava kuin moni muu, koska lapsella ei ole välttämätöntä tarvetta käyttää juuri pottaa. Esimerkiksi lusikan käyttöön voi pakottaa ottamalla ruoan pois. Potan sijasta tarpeet voi hoitaa vaippaan - tai vaikka housuun tai lattialle. Lapsi voi myös pidättää. Siksi ei monella vanhemmalla varmasti ole pottalakon kanssa muuta keinoa kuin odottaa. Sitä en tiedä, tuleeko pottalakkoa niille lapsille, jotka eivät ole käyttäneet vaippaa (juuri) lainkaan. Olisi mielenkiintoista, jos joku osaisi kertoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti