Kaksi kauhista vuotta

Tämä aika on kauhea sumppu. Muutamassa vuodessa pitäisi valmistua, lisääntyä, työllistyä ja asettua. Kaikkea yritän kovasti.

Viime vuonna lisäännyin ja valmistuin. Melkein työllistyinkin. Toissa vuonna olin hyvässä työsuhteessa, mutta se piti jättää, kun mies sai työn ja piti muuttaa. Seuraajani on jo vakinaistettu. Tänä vuonna olen viritellyt uudestaan työllistymistä, mutta lapsenhoidon kanssa se ei ole helppoa. Lapsi on minulle kuitenkin tärkein, ja haluan, että hän saa olla kotona. Asettuminen on edennyt talon ostoon. Kaupat tehdään pian.

Tässä ei ole mitään järkeä, että kaikki pitää tehdä yhtä aikaa. Malliyhteiskuntamme on rakentunut aivan persiilleen. Ensin voisi rukata koulutusjärjestelmää niin, että ei tarvitsisi istua sisätiloissa kahtakymmentä vuotta, ennen kuin pääsisi töihin. Systeemi ei ole edes toimiva, sillä korkeakouluopinnot viivästyvät työn vuoksi melkein kaikilla. Pitäisikin hyväksyä se, että ihmiset lähtevät ja jopa haluavat töihin nuorempina kuin pitäisi.

Työn ohessa opiskelun pitäisi olla tavallinen tapa opiskella. Yliopistoilta, ammattikorkeakouluilta ja ammattikouluilta menee hirveästi turhaa aikaa siihen, että opiskelijoille rukataan mahdollisuuksia valmistua työn ohessa. Jos koko homma suunniteltaisiin uudestaan, kaikilla olisi helpompaa.

Muiltakin osin elämässä pitäisi olla mahdollista tehdä asioita osa-aikaisesti. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulahan on tällä viikolla perännyt parempia mahdollisuuksia osa-aikatyöhön, jotta lapset voisivat olla enemmän kotona.

Meille osui toiveiden talo eteen, ja onneksemme saimme siitä kaupat sovittua. Luojalle kiitos, mies on juuri saanut viran. Kotiäiti ja pätkätyöläinen eivät ole lainaneuvotteluissa kovin vahvoilla. Meille ensiasunto on omakotitalo. Lukion jälkeen lähdimme molemmat opiskelemaan. Mies opiskeli kaksi korkeakoulututkintoa ja minä yhden. Ei siinä ollut mahdollista hankkia asuntoa.

Näin ystävääni Hannaa eilen. Hänen perheessään on viimeisen vuoden aikana ratkottu aivan samoja ongelmia kuin mekin. Totesimme molemmat, että lujilla tässä ollaan. Kauhistuttavaa on ajatella, että omat lapsemme joutuvat joskus samaan kamalaan kouluputkeen, joka kestää vähintään kymmenen vuotta.