Vauvassa 11/2008 oli juttu Pantleyn unikoulusta. Toimittaja kertoi päiväkirjanomaisesti kokemuksiaan. Raportoinnin aikana unikoulu auttoi hieman, mutta läpimurtoa ei tullut. Oman kokemukseni myötä uskon, että Pantleyn oppien toimivuudesta todistaa se, että toimittaja pääsi heti ensimmäisinä öinä etenemään.
Olen miettinyt paljon Pantleyn unikoulua, koska mielestäni se on hyvä metodi, mutta moni raportoi luovuttaneensa. Ohjelman raskaus riippuu siitä, miten vaikeaksi uniongelma on kehittynyt ja siitä, miten herkkä vauva on. Meidän Aslamme on tässä suhteessa mielestäni aika herkkä. Nyt taaperoiässä se näkyy muun muassa niin, että lomamatkalla hän erittäin helposti heittää ruokailut hulinoiksi, kun käytössä ei olekaan rutiinia ja syöttötuolia. Lapsen ahdistus näkyy riehumisena.
Pantleyn ohjelma on vanhemmille erittäin vaativa, erityisesti vaikeiden tapausten kohdalla paljon vaativampi kuin moni muu unikoulu, sillä se toimii vauvan ehdoilla. Sen toteuttaminen vaatii syventymistä ja usein omien elämäntapojen tilapäistä muuttamista vauvan ehdoille. Jos aloittaa Pantleyn unikoulun, lapsen unesta tulee hetkellisesti elämän ykkösasia. Tämä on minusta tärkein asia, joka kannattaa miettiä huolella läpi ennen kuin hommaan alkaa. Unikoulu onnistuu useimmiten vain, jos siihen sitoutuu kunnolla. Unikoulun jälkeen, kun vauva on oppinut nukahtamaan ja nukkumaan, elämä voi olla taas rentoa, kunhan pidetään minimirutiineista kiinni.
Pantley antaa konkreettisia vinkkejä, joita voi kokeilla niitä sieltä täältä noukkien. Niistä voi olla apua. Pitää kuitenkin varautua siihen, että elämässä joutuu tekemään unikoulun ajaksi aivan perustavanlaatuisia muutoksia. Esimerkiksi minä päädyin muutamaksi kuukaudeksi kävelemään vaunujen kanssa tuntitolkulla joka päivä.
Pantleyn opit pätevät useimpiin vauvoihin. On mahdollista, että jotkut opit eivät päde juuri oman vauvan kohdalla, mutta vauvalle pitää antaa mahdollisuus kokeilla. Vanhemman on sitouduttava harjoitukseen. On epäreilua vaatia vauvalta joustamista sen mukaan, mitä itse viitsii kulloinkin tehdä. Jos esimerkiksi aloittaa nukkumaanmenon aikaistamisen, sen vaikutusta ei näe kahdessa päivässä. Kannattaa kokeilla kutakin temppua kunnolla ja arvoida tulokset esimerkiksi 10 päivän päästä. Siitä ei tule mitään, jos vaihtelee uniohjelmaa harva se päivä.
Vanhemmalle on helpompi, jos käy ongelmien ja ratkaisujen kimppuun yksi kerrallaan. Jos päiväunet ovat pielessä, on parempi antaa öiden mennä vanhaan tapaan ja yrittää korjata aluksi päiväunia. Me aloitimme päiväunista ja nukahtamisharjoituksista. Jos yrittää opettaa parempia nukahtamistapoja ja samalla harjoitella itse uudenlaisia yöherätysten hoitoja, päätyy helposti niihin kuuluisiin aamuyön luovutuksiin.
Pantleyn ohjelman huono puoli on se, että vanhemman pitää olla terävänä ja jaksaa yrittää. Se on erittäin vaikeaa, kun väsyneen pinna palaa helposti. En suosittele, että vaikeasti uniongelmainen perhe alkaa ykskaks tehdä uniohjelmaa. Parasta olisi, jos vanhemmalla olisi tukena muita aikuisia, joiden kanssa käytäisiin sitoutumisen periaatteet läpi ennen unikoulun aloittamista. Tässä unikoulussa jos missä pätee se, että hyvin suunniteltu (ja noudatettu) on puoliksi tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti