Ai, teillä on vielä kestovaipat? kysyi Sanna-ystäväni, kun kävin hänen luonaan kylässä. Olin vähän hämmentynyt. En ollut koskaan edes miettinyt niistä luopumista.
Kestovaippainto olisi varmasti laantunut, jos olisin joutunut siivoamaan ison vauvan kakkoja vaipoista. Mutta onneksi ei ole tarvinnut, kun Asla alkoi käyttää ahkerasti pottaa noin kahdeksankuisena. Tämän ja viiden eri muun lapsen vuoksi olen toistaiseksi hyvin vakuuttunut siitä, että tuloksekkainta on aloittaa pottaharjoittelu silloin, kun lapsi osaa istua. Tuttavapiirin viisi erilaista perhettä ovat minusta jo aika pätevä näyttö.
Nyt käytämme kertakäyttö- ja kestovaippoja yhtä paljon. Molempia yhden vuorokaudessa. Odotan, että yövaipaksikin riittäisi kestovaippa. Välillä olen sitä kokeillut, mutta huonosti kävi. Sänky oli märkä ja Aslan iho kärsi. Vaipan pitäisi kai olla kymmenen senttiä paksu, että se riittäisi. Päivän ainoa kestovaippa on käytössä päiväunilla. - Joskus toki muulloinkin, jos ollaan esimerkiksi pitkällä kauppareissulla. Päiväunivaippakin on joskus kuiva.
Olen alkanut vähän kestovaippakriitikoksi. En missään nimessä vastusta kestovaippoja, mutta haluaisin, että puhuttaisiin enemmän myös vaipattomuudesta. Sen ei tarvitse olla totaalista, vaan vaippoja voi käyttää vähemmän. Vaipattomuus on kaikkein luontoystävällisintä.
Ihana ystäväni Riika onkin muuten toteuttanut vaipattomuutta paljon - tosin aivan eri lailla kuin itse sitä tarkoitan. Hän kertoi siivoilevansa konttailevan vauvansa pissoja sieltä täältä. Hauska juttu, eikä ainakaan yhtään vaippoja huonompi ratkaisu lapsen kannalta. Näkeepähän lapsi tuloksenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti