Nyt olen keksinyt uuden villityksen. Luin vasta lehdestä no poo -ilmiöstä, mistä en, ihme kyllä, ollut kuullut aikaisemmin. Sehän on shampooton elämä.
Pikkuisen etsiskelin asiasta tietoa. Vaikuttaa siltä, että ei kovin kummoisesta harrastuksesta ole kysymys. Mutta jos haluaa pitäytyä kuitenkin nykyaikaisessa hiuskauneudessa kiinni, niin joutuu näkemään vaivaa. Eri asiahan on sitten, jos pitää vain lyhyttä tukkaa tai esimerkiksi aina lettiä. Tai jos suostuu kuljeksimaan vähän karheammassa kuontalossa.
Mies oli lukenut saman lehtijutun. "Just joo." Kun kerroin kiinnostuneeni, hän kauhistui. Totesi, että alkaa mennä vähän liikaa hihhulihommiksi. Joka tapauksessa ajattelin nyt ottaa asiasta vähän selvää ja sitten ehkä siirtyä kokeilujaksolle. Katsotaan sitten, onnistuuko se vai ei.
Jaa että miksi? En (ainakaan vielä) usko shampoiden myrkyllisyyteen tai muuhun tyypilliseen no poo -juttuun. Olen jo vuosia miettinyt, onko shampoo juurikin tarpeen. Tutkija Tuula Tuisku Oulun yliopistossa kertoi ajastaan nenetsien parissa. Me opiskelijat kyselimme puhtaudesta. Hän kertoi pesytymisestä ja totesi, että kun elämään tottui, olo ei ollut likainen. Hän kertoi, miten nenetsit peseytyivät (saunoivat) ja huolehtivat puhtaudestaan. Puhtauskäsityksen lisäksi muutoksessa oli varmasti hänen oma elimistönsä.
Ja mitä oli aika ennen shampoota? Samaa olen kysynyt muistakin asioista. Elettiinkö joskus ilman kertakäyttövaippoja? Entä kosteusvoiteita? Entä pyykkipulveria? Entä vitamiinivalmisteita? Entä pikku purkeissa myytävää hapanta jugurttia? Entä ilman samoihin pikku pulloihin pakattuja vihannespuristeita? Mihin kaikkeen meidät onkaan totutettu.
Vaikken tiennyt no poo -ilmiöstä tai siitä, miten siirtyminen shampootomaan elämään olisi mahdollista, aloitin oman kokeen. Asla on elänyt ilman shampoita ja pesuaineita. Veden lisäksi puhdistukseen on käytetty rasvaa. Minusta on mielenkiintoista nähdä, alkaako hänen kehonsa jossain vaiheessa vaatia pesuaineita vai onko niiden käyttö lähinnä tottumiskysymys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti