"Kertakäyttövaipat ja vauvojen purkkiruoat on kehitelty helpottamaan naisen elmää, jotta äiti on päässyt pois pesukoneen ja hellan välistä. Ympäristöystävällisyys ei saisi tarkoittaa sitä, että helpotuksista luovutaan." (KaksPlus 6/2009)Että kyllä minä voin säästää, mutta mistään en halua tinkiä.
Kesällä oli Lapin Kansassa juttu Inarissa asuvasta nuoresta naisesta. Hänellä oli oma tila, jossa hän muun muassa kasvatti koirasusia. En muista tarkalleen, mitä hän teki, mutta kalasteli ja kasvatti ruokaa ainakin. Hän totesi, että hän ei tarvitse erikseen harrastuksia, kun hänellä on puuhaa omassa elämässään. Samaa sanoin vastikään Heli Laaksonen You-lehdessä.
Pyykkikone on minusta hyvä esimerkki siitä, että elämän helpotukset eivät ole helpotuksia. Mitä oli aika ennen pyykkikonetta? Ei ollut joka päivä pyykkipäivä. En tiedä, kuinka usein pyykättiin, mutta homma taisi viedä koko päivän, varsinkin talvella, kun pyykit pestiin avannossa. Pyykkejä keitettiin, pestiin, huuhdeltiin ja kuivattiin. Ei ollut linkoa, joten märkien pyykkien siirtely oli raskas työ. Liat poistettiin käsin eikä huuhteluun voinut käyttää edes puutarhaletkua. Mitä jos tuota arkea elävälle emännälle vietäisiin yhtäkkiä nykyaikainen pyykkikone? Pyykinpesu veisi vain murto-osan siitä, mitä ennen.
Ja kuinkas sitten kävikään. Pyykkikone muutti suhdettamme pyykkiin. Käytän pyykkihuoltoon vuosittain varmasti saman ajan kuin mummoni aikanaan. Jotkut jopa pesevät vaatteensa yhden päivän käytön jälkeen. Hajuaistimme tulkinta on kääntynyt päälaelleen. Ennen puhtaan pyykin tuoksu oli suuren juhlan merkki. Nyt vaatteen ainoa oikea haju on "puhdas".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti