tiistai 26. lokakuuta 2010

Vastasyntyneen vauvan kanssa

Pikku Junna on pian kolmekuinen. Hänen kanssaan - imettäen nimittäin - olen lukenut Pantleyn kirjan alkuosan, joka käsittelee 1 - 4-kuukautisten vauvojen uniasioita.

Pikkuvauvoillehan voi harjoittaa unikoulua, mutta kyse ei ole muutoksesta, vaan ohjaamisesta hyviin unitapoihin. Vauvalle ei siis opeteta mitään, vaan tavallaan vastasyntyneen väsymystä hyväksi käyttäen ohjataan nukkumaan hyvin. Pieni vauvahan nukkuu paljon ja nukahtaa helposti joka tapauksessa.

Kaksi hyvää viikkoa

Suomalaisissa vauvaohjeissa todetaan usein, että vauvan itkuisuus lisääntyy pariviikkoisena. Samaan aikaan vastasyntyneen väsymys alkaa hiljalleen kaikota. Uniasioita paljon pohtineena uskon, että itkuisuuden lisääntyminen liittyy paljolti väsymykseen - jos ei sitten D-vitamiinitippoihin.

Aluksi vauva siis todellakin nukkuu juuri silloin kun nukuttaa ja on hereillä, jos jaksaa - niin kuin neuvolassa usein sanotaan. Mutta sitä aikaa ei kestä kauan, ehkä vain pari viikkoa.

"Mikään ei ole hyvä" -vaihe

Seuraavaksi vauvalla voi olla aika, jolloin hän "ei nuku, mutta ei ole tyytyväinenkään missään". Se on aikaa, jolloin vauvaa ei enää väsytä niin paljon, mutta hän ei jaksa olla reippaanakaan.

Tässä vaiheessa pidimme Aslaa hereillä, koska ei hän nukkunutkaan. Pian kyllä huomasin, että viihdyttämisessä ei ollut järkeä, koska vauva viihtyi viihdyttämisen ajan, mutta sitten kitinä palasi - ehkä jopa pahempana. Tuoreena äitinä en kuitenkaan osannut tehdä mitään, sillä vauva ei nukahtanut. (Pantleyn oppeihin tutustuin vasta, kun Asla oli puolivuotias.)

Junnan kanssa tein toisin. Hoitelin häntä hellästi ja rauhallisesti, keinuttelin ja imettelin, mutta en yrittänyt aktiivisesti nukuttaa. Tein kaikkea sellaista, että hän pysyi rauhallisena, mutta en yrittänyt virkistää ja viihdyttää. Huomasin, että lopulta hän yleensä nukahti. Hän siis tarvitsi vain pitkän rauhoittumisajan. Koin niin todeksi kuulemani: Nukahtaminen on erotilanne. Minun piti siis puolen tunnin ajan vakuuttaa Junnalle, että on turvallista nukahtaa.

Voisiko olla mahdollista, että tässä vaiheessa luodaan pohjaa uniongelmalle, jos sellainen on tullakseen? Iso osa vauvoista kaiketikin kasvaa ilman kummoisia uniongelmia. Minä kirjoitan niille, jotka elävät sitä huonompaa todellisuutta.

Virkeämpi parikuinen

Vanhempien kannalta tilanne näyttää helpottavan kahden - kolmen kuukauden iässä, jolloin vauva alkaa näön kehittymisen vuoksi viihtyä paremmin itsekseen. Aslan näkö kehittyi varhain, ja hän viihtyi jo kolmeviikkoisena pitkiäkin aikoja hymynaaman kuvaa katsellen. Junna oli 1,5-kuukautta, ennen kuin hän alkoi viihtyä itsekseen.

Lisäksi pari - kolme kuukautta vanha vauva yksinkertaisesti jaksaa olla paremmin hereillä, joten hänellä on selvästi virkeitä aikoja päivärytmissään.

2 kommenttia:

  1. Huh, tämä kirjoitus kyllä iski minuun. Tuo voisi täsmätä täysin meidän pikkuneitiin. Nukahtamisongelmat hyvin temperamenttisella neidillä aiheuttaa edelleen ajoittain jopa raivokohtauksia. Parin kuukauden iässä neiti huus täysiä olkapäällä niin kauan että nukahti. Sen jälkeen ei huudettu enää vain illalla, vaan pitkin päivää, kun alko väsyttää. (kun siihen tissille ei haluttukaan enää nukahtaa) Nyt sitten väsymys ei aiheuta muuta kuin kitinää ja kätinää. Ei nukahda ilman apua, vaan vaatii kaikenlaista hytkytystä että uni tulee. Kohtapuolin 9 kk on neidillä ikää. Mielenkiintoisia ajatuksia vauvojen uniasioista.

    VastaaPoista
  2. Jos luit nuita aiempia kirjoituksia, huomasit varmaan, että mullakin on kokemusta hytkyttelystä. Se on minusta kummallista, että unimateriaaleissa (neuvolat, vauvalehdet, nettisivustot, esitevihkoset...) ei erotella nukahtamisongelmaa ja nukkumisongelmaa. Toivottavasti saat pohdittua teille jonkinlaisen avun, niin koko perheen hermot kestävät pitempään!

    VastaaPoista

Lukijat